Leena maailmalla ja maailmanmenoa

Hei!  Vielä jokunen sana Rooman matkalta! Minulle on matkalla tärkeää majoituksen sijainti kaupungissa. Valitsen yleensä hotellin kaupungista niin, että kävellen pääsee keskustaan ja monelle kohteelle, joihin on tarkoitus tutustua. Olin siis Birgittalaisluostarin vierastalossa. Vierastalo oli erittäin hyvällä paikalla. Hinta oli kohtuullinen ja majoituksen palvelut minulle riittävät ja sopivat. Lisäksi palvelu oli joustavaa ja hyvää-  nunnat olivat ystävällisiä ja auttavaisia (jos oli ongelmaa). Aamiainen oli minulle riittävä - leipää, leikkeleitä, tuoremehua, jugurttia, maissihiutaleita ja kahvia. Ihanalla kattoterassilla oli mukava istuskella suunnittelemassa seuraavaa päivää sekä ihan vain istuskella katselemassa ja kuuntelemassa Rooman ääniä. Lähdin kotia kohti iltapäivällä. Maksaessani laskua minulle vielä tarjoiltiin lähtöeväät 😊 Aula Aamiainen Terassi Lähtöeväät: leipää lihatäytteellä, lasi punaviiniä 😊ja kaksi hedelmää. Minulle kerrottiin, että se on nespolo (italiaa) ja neti

Tämän Rooman-reissun viimeinen päivä on tullut. Olen pyytänyt päästä aamiaiselle jo kello 7.00 (yleensä aamiainen on 8.00 - 9.00). Tarkoitus olisi olla ennen kahdeksaa jonottamassa Pietarin kirkkoon. Olin jonottamassa noin 7.40 ja minua ennen oli jo ihan kunnon jono. Jono liikkui nopeasti ja noin 8.30 olin kirkon sisällä. Mielestäni tämä kirkko on vaikuttava ja kaunis. Kirkon pituus on 218,7 metriä ja kirkkoon mahtuu 60 000 ihmistä. Kirkko on kupolin kohdalta noin 136,5 metriä korkea ja kupolin läpimitta on 42.56 metriä. Onneksi kirkko on iso, niin ei tule ahdasta. Kirkkoon tullessa oikealla on kuuluisa Michelangelon vuonna 1499 tekemä pietà, jossa Neitsyt Maria pitää sylissään kuollutta Jeesusta.  Kirkossa on Pyhän Pietarin patsas, jota ennen on vierailijat päässeet koskettamaan. Pietarin varpaat ovat koskettelusta kuluneet ja nyt eivät vierailijat pääse koskettamaan Pyhää Pietaria. Itsekkin olen joskus Pietarin varpaita hipaissut. Valokuvasta voi nähdä, miten oikea jalkaterä on kulun

Iltapäivällä lähdin Capitoliumille. Ensimmäiseksi suunnistin Santa Maria in Aracoeli-kirkkoon. Kirkko sijaitsee Capitolium- kukkulan toisella huipulla ja aika monta rappusta (124) oli kiivettävänä. Kiipeäminen kannatti. Kirkko on vaatimattoman näköinen ulkoa päin, mutta sisältä kaunis. Kirkon katto on kultainen, kirkossa on paljon freskoja ja lisäksi kirkossa on useita kristallikruunuja.  Santa Maria in Aracoeli Kirkon ovelta oli hienot näkyvät alas kaupunkiin ja Vatikaaniin. Seuraavaksi siirryin Capitoliumin  keskusaukiolle - Piazza del Campidoglio, jonka on Michelangelo suunnitellut. Aukion molemmin puolin on museotiloja.  Ostin lipun museoon ja sain huomata, että katsottavaa on paljon.  Patsas on ollut tosi suuri. Laitoin vesipullon tuonne patsaan juurelle, että tulisi käsitys suuruudesta. Patsaan jalkaterä Patsaan käsi Kärryt Keisari Marcus Aureliuksen ratsastajapatsas Captoliumin susi sekä Romulus ja Remus Näkymä Capitoliumin museon ikkunasta.

Maanantai ja sää oli taasen suosiollinen. Matkani aikana aamuisin oli noin +13 lämmintä ja nopeasti lämpötilan nousi yli + 20 ja iltapäivällä maanantainakin oli noin +27. Roomalaiset kulkivat aamulla lämpöiset takit päällä, mutta turistit kulkivat kevyemmässä vaatetuksessa. Lähdin bussilla heti aamusta kohti THE NON-CATHOLIC CEMETERY FOR FOREIGNERS ROME   Hautausmaata kutsutaan myös nimellä protestanttinen hautausmaa. Hautausmaa on lähellä Piramiden metroaseman lähellä. Metroaseman nimi tullee eräästä hautausmaan erikoisesta pyramidihaudasta. Hautapyramidi on 27 metriä korkea marmorilaatoilla verhoiltu roomalaisen virkamiehen Gaius Cestiuksen hauta. Pyramidi on osa hautausmaata. Hautausmaalle on haudattu kolmen vuosisadan kuluessa viisi tuhatta vainajaa. Rooma oli aikoinaan eurooppalaisen kulttuurin keskus ja sinne tulleet kirjailijat, taidemaalarit, kuvanveistäjät jne. saattoivat kuolla kulkutauteihin, jäädä vaunujen alle. Heitä ei voitu haudata katoliseen hautausmaahan. Hautausmaalle

Sunnuntaina aamupäivällä kävin katsomassa, että pääsisinkö Pietarin kirkkoon lyhyellä jonotuksella. Jono oli pitkä ja en jäänyt jonottamaan.  Olin suunnitellut käyväni kirkossa, jossa on New Yorkin Waldorf Astoria-hotellin entiset kristallikruunut. Tätä kirkkoa - Santi Giovanni e Paoloa on kehuttu kauniiksi. Se sijaitsee Celion-kukkalalla lähellä Colosseumia. Lähdin metrolla kohti Colosseumia. Metroasemalla sain ohjeita "vartijalta". Minun laukkuni yksi vetoketjuista oli auki (koska join vettä ja pullo oli vielä kädessäni). "Vartija" puhui italiaa ja näytti laukkuani. En tajunnut mitään hänen puheestaan. Koska en tajunnut -hän tuli ja laittoi vetoketjun kiinni sekä otti vielä kädestäni kiinni ja laittoi käteni laukun vetoketjun päälle. Sitten hän oli tyytyväinen. Seuraavaksi "vartija" otti toisen naisen kohteekseen ja sama ohjeistus toistui.  Itse asiassa kuljen aina juuri noin - vetoketjut kiinni ja käsi vielä vetoketjujen päällä. Kännykkä ja rahapussi ov