Kävelyllä Tbilisin vanhassa kaupungissa

Hei, tänään kävelimme pitkin pieniä kujia vanhassa kaupungissa. Sää oli heti aamusta hiostava. Iltapäivän hurja ukkonen ja rankkasade viilensivät ilman vain hetkeksi. Onneksi olimme kahvilassa rankkasateen alkaessa ja onneksi sade loppui melko nopeasti. Laitan tähän kuvia matkan varrelta. Illalla on vielä illallinen ja georgialainen tanssiesitys. Lähden yöllä kohti kotia. Lento kohti Suomea alkaa 4.10 ja lento perillä Helsingissä klo 9.00. Kirjoittelen ruuista ja ravintoloista vielä myöhemmin 😊

 

Maaseuturetki Georgiassa

Hei,

Tänään aamulla lähdimme retkelle Tbilisin ulkopuolelle. Lähdimme bussilla ja meillä oli kuljettaja ja opas. Opas kertoi tarinat venäjäksi ja ryhmämme venäjän taitaja Alla suomensi ne meille.  Ensimmäisenä kohteena oli vanha luostari Jvari (Dzvari). Luostari oli korkealla vuorella ja sieltä oli hienot näkymät kauas (kuva). Luostari oli kauniin vaatimaton. Vaikka luostariin ei ollut pääsymaksua, oli molemmin puolin porttia kerjäläisiä vaatimassa pääsymaksua.

Luostarin jälkeen lähdimme alhaalla laaksossa sijaitsevaan kaupunkiin Mtskheta (Mzeta).  Kaupunki on aikoinaan ollut Georgian pääkaupunki. Kaupungissa tutustuimme paikalliseen kirkkoon. Kirkkomatkan varrella oli myynnissä paikallisia tuotteita mm. villahuiveja, puutöitä, churchela-tankoja. Churchela-tangot ovat maukkaita ja värikkäitä hedelmämehusta ja pähkinöistä tehtyjä tankoja. Ne näyttävät kyllä kynttilöiltä. 

Jatkoimme matkaa ja kävimme toisessa luostarissa. Ohitimme matkalla suuren tekojärven ja maisemat tekojärvellä olivat hienot. Tekojärvi hohti turkoosina vuoten keskellä. Meidän oli tarkoitus käydä Kaukasus vuorella sijaitsevassa hiihtokeskuksessa, mutta hurja rankkasade sai meidät keskeyttämään matkan. Vettä satoi niin paljon, ettei pyyhkijät pystyneet pitämään tuulilasia puhtaana. Käännyimme takaisin Tbilisiä kohti. Kotimatkalla pysähdyimme autojen hautausmaalla, jossa oli neuvostoaikaiselle hallinolle aikoinaan kuuluneita autoja.

Matkalla näkyi Georgian lumoava luonto. Kuljimme serppentiiniteitä vuorille ja sitten takaisin laaksoon. Vuoret olivat muhkean metsäisiä ja vuorenrinteillä näkyi kuivuneita vuoripuroja. Vuoren rinteiden nurmi näytti monessa kohtaa  kuin golfkentän nurmelta - johtuuko kasvillisuudesta vai lehmien ja lampaiden laiduntamisesta rinteillä.  Osin rinteet olivat tiheän pensaikon peitossa. Opas kertoi, että vuoristossa elää susia.  Lammaspaimen kulki lauman kanssa etsimässä sopivaa ruokapaikkaa. 

Suomessa maa on niin tasaista, niin vuoristo tuntui minusta lumoavalta. Maaseudun elämä vaikutti verkkaiselta ja siat sekä lehmät vaeltelivat vapaina ympäriinsä. Jos tulet Tbilisiin, niin suosittelen maaseutuun tutustumista.

Päivä Tbilisissä

Hei, 1. päivä (15.6) Tbilisissä on ollut kuuma ja mukava. Maisemat täällä Tbilisissä ovat hienot. Kävelin tänään pikkukujia ja vuorenrinteitä. Voitin korkeanpaikankammoni ja ajoin köysiradalla ”mäen” päälle 😊 Kuvista näätte hienot maisemat. Tbilisissä on paljon vanhoja melko rähjäisiä taloja ja melkein vieressä on sitten hieno moderni lasipalatsi.  Keskustassa on melko paljon kerjäläisiä, joista osa jää pitkäänkin kävelemään perässä ja ”höpöttää” koko ajan kävellessään. Kävely vanhan kaupungin kujilla ja puistoissa on kuitenkin mukavaa ja rentouttavaa. Ruoka ja juoma on täällä halpaa. Ruokailusta ja juomista kirjoitan myöhemmin vähän tarkemmin. Kuvien kanssa ongelmia ja latan tänne kunhan ongelma poistuu 😊

Tänään olemme lähdössä koko päivan retkelle lähikaupunkeihin ja ja ohjeman mukaan kohteina on mm.  kirkko ja luostareita.

Perillä Tbilissä

Hei, nyt (5.00 paikallista aikaa) perillä Tbilissä ja hotellilla. Aurinko alkaa nousta ja linnut laulaa. Pitäisi alkaa nukkua, koska koneessa ehti vain pari tuntia torkkumaan.  😍  Oli vähän teknisiä ongelmia kuvan kanssa ja siksi julkaisu vasta pe-iltapäivällä 😊 Kuva huoneen ikkunasta 😊 Lisää kuvia ja tarinoita tulossa 😊

Georgiaan

Hei pitkästä aikaa!

Kevät on ollut kiireinen ja nyt on luvassa rentouttava lyhyt viikonloppumatka Georgiaan. Lähden matkaan huomenna illalla työkavereiden kanssa. Tämä lyhyt matka, kesän alussa, on jo muodostunut perinteeksi työpaikallamme. Matka lienee jo 11, mutta en ole kaikilla matkoilla ollut mukana. Olen ollut mukana mm. Krakovassa, Sintrassa, Islannissa ja Lontoossa. Ideana on lyhyt (3-4 yötä) ja edullinen omakustanteinen matka yhdessä valittuun kohteeseen. Lentoliput ja majoitus varattiin jo viime vuoden puolella. Varattu on myös pari retkeä ja perjantai-illan ravintola.

Huomenna illalla lennämme Riikaan ja sieltä jatkamme Georgian pääkaupunkiin Tbilisiin. Tbilisissä olemme aamuyöllä 3.25. Hotelli järjestää kuljetuksen lentokentältä ja ennen kaupunkiin tutustumista tarvitsee varmaan pienet unet ottaa...

Kävimme maistelemassa georgialaisia makuja etu käteen Ville Haapasalon Purpur-ravintolassa huhtikuun lopulla. Ruoka oli hyvää, eikä juuston, kerman ja rasvan määrässä säästelty. Ravintola oli viihtyisä ja alla pari kuvaa sieltä. Palaan tänne kirjoittelemaan perjantaina. Toivottavasti nettiyhteydet toimii...

Viimeiset sanat Intian matkalta

Nyt palailen tänne kirjoittelemaan. Joulukuu oli kiireinen, joten vasta nyt ehdin tänne kirjoittelemaan. Esittelin kuvia Intiasta tarinoiden kera pari päivää sitten ystävilleni ja mieleeni palaili paljon hienoja kokemuksia/muistoja Intiasta ja matkasta, joten nyt on hyvä kirjoittaa ne tänne. Tästä tuli aika pitkä kirjoitus. Laitoin kuvia tekstien väliin, niin toivottavasti jaksat lukea 😊

KAUNEUS

Intia on kaunis maa. Vaikka näin rähjäisiä rakennuksia ja likaisia katuja, näin myös hienoja temppeleitä, linnoja, taloja ja muita rakennuksia. Luonto oli kaunis; lentoon pyrähtäneet lintuparvet näyttivät kauniilta taivasta vasten. Näin värikkäitä papukaijoja ja perhosia, kauniita kukkia ja puita sekä kaunista maalaismaisemaa ja upeita auringonlaskuja. Intialaiset ovat kauniita värikkäine asuineen ja ystävällisine hymyineen. Naiset kulkivat ylväästi sareissaan ja lapset kouluissa olivat pukeutuneet koulupukuun (lähes kaikki). Koulupoikien solmiot olivat suorassa sekä hiukset olivat siististi leikatut ja kammatut. Intialaiset olivat ystävällisiä – vastaanotto oli lämpöisen ystävällinen kaikkialla. Kouluissa oli tehty tervetuloa-kylttejä ja esityksiä meitä varten. Intialaiset olivat vieraanvaraisia – kaikissa tapaamisissa (slummissa käydessämme myös) meille tarjottiin teetä ja pientä syötävää.

Kukat Taj Mahalin puistossa

Aurinko laskee kultaisen temppelin alueella ja linnut lentelee

Papukaijat ja orava Taj Mahalin puistossa

Sadonkorjuuta

AHDISTUS

Jonkinmoinen ahdistus tuli aina välillä. Ahdistusta köyhyydestä, työn raskaudesta ja työoloista. Tiilitehtaalla tuntui pahalta, kun ajattelin siellä työskentelevien naisten palkkaa. Naiset eivät yleensä ole yksin tiilitehtaalla, vaan mies tai poika on mukana. Tällöin palkka on noin 5€/ 1000 tiiltä. Mikäli nainen työskentelee ilman miespuolista henkilöä, on palkka noin 3€/1000 tiiltä. Päivässä kolme henkilöä pystyy tekemään noin 1000 -1500 tiiltä. Jotkut tiilitehtaalla työskentelevät ovat lukutaidottomia, eivätkä he aina tiedä minkälaiseen sopimukseen ovat nimensä kirjoittaneet – urakoitsijat siis huijaavat heitä.  Minusta oli hienoa saada kuvia tiilien teon eri vaiheista ja tiiliä tekevät naiset kääntyivät katsomaan sekä vielä hymyilemäänkin kameralle. Hänen työ hidastui, mutta minä sain hyvän kuvan…..

Tiilitehtaalla tiiliä kuljetettin hevosvoimin

Tiilitehtaalla - hymyilevä lapsi ja äiti

Tiilitehtaalla työ on fyysisesti raskasta

Toinen ahdistuksen paikka oli kivilouhos. Louhoksella oli runsaasti kivipölyä. Kivipölystä huolimatta juuri kenelläkään ei ollut hengityssuojaimia. Joillain oli huivi suojaamassa kivipölyltä. Monella oli sandaalit jalassa (kuva), vaikka työtehtävä olisi vaatinut suojaavammat kengät. Kivilouhoksella moni saa kivipölykeuhkosairauden eli silikoosin. Lyhyesti kerrottuna silikoosi on sairaus, jossa hieno kivipöly vahingoittaa keuhkoja ja pitkään jatkuessaan kivipölyaltistus aiheuttaa yhä pahenevia hengitysvaikeuksia. Jos ei ole muuta työtä tarjolla, niin perheelle hankitaan elanto vaikkakin terveyden uhalla. Korvauksia silikoosin sairastuneet saavat, mutta hakuprosessit ovat pitkiä prosesseja ja mikäli et osaa lukea, on korvausten hakeminen hankalaa. Onneksi kyläyhteisö ja liitto auttavat korvausten hakemisessa.

Sandaalit jalassa kivilouhoksella 

Kivilouhoksella

Hengityssuoja kivilouhoksella

Kävimme myös slummissa. Tapasimme slummin naisia ja lapsia. Nämä perheet olivat karkoitettu alkuperäisiltä asuinalueiltaan. Ahdistusta tuli siitä, kun edessäni istuva äiti keräili keksin ym. tarjoilun murusia hameensa kätköön myöhempää tarvetta (nälkää) varten. Heillä ei myöskään ollut käytössä vessaa, ei vesipistettä eikä sähköä.

TOIVO

Näin ja kuulin myös paljon positiivisia asioita ja tärkein niistä lienee Intian panostaminen koulutukseen. Kaikilla lapsilla on oikeus koulutukseen vuonna 2010 tehdyn lain perusteella. Unescon tilastojen mukaan lukutaitoisten määrä on Intiassa kasvanut ja vuonna 2011 15 – 24 vuotiasta 86 % oli lukutaitoisia. Koulussa kaikilla lapsilla oli kirjat ja vihkot. Vanhemmat myös ymmärtävät nykyisin koulutuksen tärkeyden. 

Ammattiliitot tekevät hyvää työtä monipuolisesti ihmisten hyvinvoinnin lisäämiseksi. Liittojen työ on erilaista kuin meillä Suomessa. Liitot ovat läsnä työntekijöiden elämässä monella tapaa. Sen lisäksi, että liitot tekevät työtä jäsentensä työolojen ja palkkauksen parantamiseksi, liitot ovat huolehtimassa mm. siitä, että lapset pääsevät kouluun eivätkä tee töitä. Liitto oli esim. järjestänyt vanhemmille koulutusta, että vanhemmat ymmärtäisivät miksi koulun käyminen on tärkeää. Kävimme myös tutustumassa kyläyhteisöön, johon ammattiliiton avulla oli saatu terveyskeskus ja kaksi koululuokkaa.  

SASK

SASK tukee paikallisia liittoja. SASK on Suomen ainoa työntekijöiden oikeuksiin keskittyvä kehitysyhteistyöjärjestö. SASKin jäsenjärjestöjä ovat suomalaiset ammattiliitot ja keskusjärjestöt. Tutustu SASKin sivuilla miten voit tukea SASKin toimintaa tai mikäli olet kiinnostunut SASKin seuraavasta opintomatkasta.

Intia on suuri maa ja näin siitä vain pienen osan. Näin kuitenkin paljon. Sain paljon ajattelimisen aiheita ja siis paljon kerrottavaa myös muille. Sain paljon kauniita kuvia. Sain uusia ystäviä. SASKin opintomatka oli hieno kokemus, mutta nyt on aika täällä blogissa jättää hyvästit Intialle ja matkalle. 

Intian tulevaisuuden tekijät

Milloin palaan tänne kirjoittelemaan? Ehkä piankin, mutta viimeistään kesäkuussa kirjoitan Georgian-matkasta. Mukavaa alkanutta vuotta sinulle 😊

Paluu kotiin

Hei,

Mukava oli palata kotiin; ilma on puhdasta, hiljaisuus tuntuu ihmeelliseltä ja oma koti ihan parhaalta. Aamulla oli satanut lunta ja maa oli valkoinen. Unirytmi on hieman sekaisin, mutta huomenna alkaa työt ja pakko palailla normirytmiin.

Olen jo ensimmäisen esittelyn matkasta kertonut. Tulin taksilla (yleensä en taksia käytä), mutta kun herätys Delhissä oli 2.30 Suomen aikaa ja matkalaukku painoi... Taksikuski kysyi mistä tulen ja sittenhän minä kerroin matkan yksityiskohdat (SASK-opintomatka, koulut, kivilouhos, tiilitehdas jne.) lyhyesti. Aika mukava keskustelu meille siinä syntyi köyhyydestä, sosiaaliturvasta, koulutuksen merkityksestä yms. Aika samaa mieltä oltiin asioista. Hauska taksimatka.

Pidän valokuvaamisesta ja otin matkalla yli tuhat kuvaa. Kotiinpaluun parhaita hetkiä on kuvien lataaminen tietokoneelle ja niiden arviointi.  Matkalaukun ehtii sitten myöhemmin purkaa... Laitan tähän muutaman kuvan matkan varrelta. Palaan vielä kirjoittamaan yhteenvetoa matkasta 😊

Lumova Taj Mahal

Taj Mahalin papukaijat ja orava

Katukeittiö

Kivilouhos

Kameli aurinkonlaskun aikaan

Tämä tyttö rohkaistui ja tuli juttelemaan

Hindutemppelin patsaita

Lehmät aamu-uinnilla

Tiilitehtaalla

Kultainen temppelin ja temppelialueen vartija