Viimeiset sanat Intian matkalta

Nyt palailen tänne kirjoittelemaan. Joulukuu oli kiireinen, joten vasta nyt ehdin tänne kirjoittelemaan. Esittelin kuvia Intiasta tarinoiden kera pari päivää sitten ystävilleni ja mieleeni palaili paljon hienoja kokemuksia/muistoja Intiasta ja matkasta, joten nyt on hyvä kirjoittaa ne tänne. Tästä tuli aika pitkä kirjoitus. Laitoin kuvia tekstien väliin, niin toivottavasti jaksat lukea 😊

KAUNEUS

Intia on kaunis maa. Vaikka näin rähjäisiä rakennuksia ja likaisia katuja, näin myös hienoja temppeleitä, linnoja, taloja ja muita rakennuksia. Luonto oli kaunis; lentoon pyrähtäneet lintuparvet näyttivät kauniilta taivasta vasten. Näin värikkäitä papukaijoja ja perhosia, kauniita kukkia ja puita sekä kaunista maalaismaisemaa ja upeita auringonlaskuja. Intialaiset ovat kauniita värikkäine asuineen ja ystävällisine hymyineen. Naiset kulkivat ylväästi sareissaan ja lapset kouluissa olivat pukeutuneet koulupukuun (lähes kaikki). Koulupoikien solmiot olivat suorassa sekä hiukset olivat siististi leikatut ja kammatut. Intialaiset olivat ystävällisiä – vastaanotto oli lämpöisen ystävällinen kaikkialla. Kouluissa oli tehty tervetuloa-kylttejä ja esityksiä meitä varten. Intialaiset olivat vieraanvaraisia – kaikissa tapaamisissa (slummissa käydessämme myös) meille tarjottiin teetä ja pientä syötävää.

Kukat Taj Mahalin puistossa

Aurinko laskee kultaisen temppelin alueella ja linnut lentelee

Papukaijat ja orava Taj Mahalin puistossa

Sadonkorjuuta

AHDISTUS

Jonkinmoinen ahdistus tuli aina välillä. Ahdistusta köyhyydestä, työn raskaudesta ja työoloista. Tiilitehtaalla tuntui pahalta, kun ajattelin siellä työskentelevien naisten palkkaa. Naiset eivät yleensä ole yksin tiilitehtaalla, vaan mies tai poika on mukana. Tällöin palkka on noin 5€/ 1000 tiiltä. Mikäli nainen työskentelee ilman miespuolista henkilöä, on palkka noin 3€/1000 tiiltä. Päivässä kolme henkilöä pystyy tekemään noin 1000 -1500 tiiltä. Jotkut tiilitehtaalla työskentelevät ovat lukutaidottomia, eivätkä he aina tiedä minkälaiseen sopimukseen ovat nimensä kirjoittaneet – urakoitsijat siis huijaavat heitä.  Minusta oli hienoa saada kuvia tiilien teon eri vaiheista ja tiiliä tekevät naiset kääntyivät katsomaan sekä vielä hymyilemäänkin kameralle. Hänen työ hidastui, mutta minä sain hyvän kuvan…..

Tiilitehtaalla tiiliä kuljetettin hevosvoimin

Tiilitehtaalla - hymyilevä lapsi ja äiti

Tiilitehtaalla työ on fyysisesti raskasta

Toinen ahdistuksen paikka oli kivilouhos. Louhoksella oli runsaasti kivipölyä. Kivipölystä huolimatta juuri kenelläkään ei ollut hengityssuojaimia. Joillain oli huivi suojaamassa kivipölyltä. Monella oli sandaalit jalassa (kuva), vaikka työtehtävä olisi vaatinut suojaavammat kengät. Kivilouhoksella moni saa kivipölykeuhkosairauden eli silikoosin. Lyhyesti kerrottuna silikoosi on sairaus, jossa hieno kivipöly vahingoittaa keuhkoja ja pitkään jatkuessaan kivipölyaltistus aiheuttaa yhä pahenevia hengitysvaikeuksia. Jos ei ole muuta työtä tarjolla, niin perheelle hankitaan elanto vaikkakin terveyden uhalla. Korvauksia silikoosin sairastuneet saavat, mutta hakuprosessit ovat pitkiä prosesseja ja mikäli et osaa lukea, on korvausten hakeminen hankalaa. Onneksi kyläyhteisö ja liitto auttavat korvausten hakemisessa.

Sandaalit jalassa kivilouhoksella 

Kivilouhoksella

Hengityssuoja kivilouhoksella

Kävimme myös slummissa. Tapasimme slummin naisia ja lapsia. Nämä perheet olivat karkoitettu alkuperäisiltä asuinalueiltaan. Ahdistusta tuli siitä, kun edessäni istuva äiti keräili keksin ym. tarjoilun murusia hameensa kätköön myöhempää tarvetta (nälkää) varten. Heillä ei myöskään ollut käytössä vessaa, ei vesipistettä eikä sähköä.

TOIVO

Näin ja kuulin myös paljon positiivisia asioita ja tärkein niistä lienee Intian panostaminen koulutukseen. Kaikilla lapsilla on oikeus koulutukseen vuonna 2010 tehdyn lain perusteella. Unescon tilastojen mukaan lukutaitoisten määrä on Intiassa kasvanut ja vuonna 2011 15 – 24 vuotiasta 86 % oli lukutaitoisia. Koulussa kaikilla lapsilla oli kirjat ja vihkot. Vanhemmat myös ymmärtävät nykyisin koulutuksen tärkeyden. 

Ammattiliitot tekevät hyvää työtä monipuolisesti ihmisten hyvinvoinnin lisäämiseksi. Liittojen työ on erilaista kuin meillä Suomessa. Liitot ovat läsnä työntekijöiden elämässä monella tapaa. Sen lisäksi, että liitot tekevät työtä jäsentensä työolojen ja palkkauksen parantamiseksi, liitot ovat huolehtimassa mm. siitä, että lapset pääsevät kouluun eivätkä tee töitä. Liitto oli esim. järjestänyt vanhemmille koulutusta, että vanhemmat ymmärtäisivät miksi koulun käyminen on tärkeää. Kävimme myös tutustumassa kyläyhteisöön, johon ammattiliiton avulla oli saatu terveyskeskus ja kaksi koululuokkaa.  

SASK

SASK tukee paikallisia liittoja. SASK on Suomen ainoa työntekijöiden oikeuksiin keskittyvä kehitysyhteistyöjärjestö. SASKin jäsenjärjestöjä ovat suomalaiset ammattiliitot ja keskusjärjestöt. Tutustu SASKin sivuilla miten voit tukea SASKin toimintaa tai mikäli olet kiinnostunut SASKin seuraavasta opintomatkasta.

Intia on suuri maa ja näin siitä vain pienen osan. Näin kuitenkin paljon. Sain paljon ajattelimisen aiheita ja siis paljon kerrottavaa myös muille. Sain paljon kauniita kuvia. Sain uusia ystäviä. SASKin opintomatka oli hieno kokemus, mutta nyt on aika täällä blogissa jättää hyvästit Intialle ja matkalle. 

Intian tulevaisuuden tekijät

Milloin palaan tänne kirjoittelemaan? Ehkä piankin, mutta viimeistään kesäkuussa kirjoitan Georgian-matkasta. Mukavaa alkanutta vuotta sinulle 😊