San Marino

Hei!

Olin päättänyt lauantaina käydä pienessä San Marinon valtiossa ja niinpä lähdin paikallisjunalla Riminiin. Riministä pääsee bussilla San Marinoon - lippuja saa turisti-infosta rautatieasemalta ja bussi lähtee rautatieaseman läheltä. Useat muutkin olivat päättäneet lähteä tutustumaan San Marinoon. San Marino on vuorella ja mutkainen tie vei meidät San Marinoon. Jo kaukaa erottui kolme komeaa linnaa vuoren päällä ja se oli San Marino. Mitään rajanylitysmuodollisuuksia ei ollut, enkä oikein huomannut mihin loppui Italia ja mistä alkoi San Marino. San Marinossa on käytössä eurot ja englannilla (italialla myös) pärjää. 

Päätin kiivetä yhteen linnaan ja matkaan siis. Tie linnaan oli hyvin viitoitettu ja matkan varrella oli tarjolla kauppoja, kahviloita ja ruokapaikkoja. Maisemat matkalla sekä linnassa olivat hienot ja linnakin oli näkemisen arvoinen. Linnakäynnin jälkeen alkoi hurja sade ja kahvin jälkeen päätin lähteä Riminiä kohti. 

Bussi ajoi Riminin rannan kautta ja halusin käydä (sateesta huolimatta) katsomassa tämän kuuluisan rannan. Ranta oli tyhjentynyt ihmisistä. Ranta oli pitkä ja siellä oli vieri vieressä aurinkotuoleja - ei ihan minun paikka, mutta tulipahan nähtyä. Matka jatkui junalla takaisin Bolognaan. 

Maisemat ja San Marinon lippu

Yksi kolmesta linnasta (tässä en käynyt)

Linnan sellin kuvia - vangit kenties piirrelleet ajankuluksi

Maisemat kävelyreitiltä

En tiedä miksi luki sekä Alko että Systembolaget? Viinaa siellä kyllä myytiin.

Riminin ranta sateella

Bologna

Hei!

Olin yhden yön Veronassa ja jatkoin matkaa junalla perjantaina Bolognaan. Bologna otti minut lämpimästi vastaan - lämpöä oli 32 astetta. Bolognassa kävellessä ensimmäiseksi huomioin katetut pylväskäytävät. Luin jostain, että näitä katettuja käytäviä on yli 30 km. Hotellini oli hyvällä paikalla vanhassa kaupungissa (centro storico) ja sieltä oli hyvä lähteä tutustumaan kaupunkiin. Kaupungilla melkein ensimmäiseksi tuli vastaan tori. Torilla oli vieri vieressä myyntikojuja, joissa myytiin vaatteita, kenkiä, kattiloita, meikkejä yms. hinnat olivat todella halpoja ja ihmisiä vilisi kojujen ympärillä shoppailemassa. 

Kävin myös Piazza Maggiore- aukiolla tapaamassa Neptunusta ja aukiolta pienen matkan päässä ihailemassa kahta tornia, Toinen torni on vino ja toinen on korkea (Torre degli Asinelli 97 m.) . Ajattelin sunnuntaina kiivetä korkeaan torniin (500 rappusta) ja ihailla näköaloja. Valitettavasti se ei toteutunut ja muutenkin Bolognaan tutustuminen jäi vähän kesken. Sunnuntain suunnitelmissa oli myös ostaa kotiin juustoa, pastaa ym. herkkuja - onhan Bologna Italian ruokakaupunki.

Neptunus

Pylväskäytävä suojaa sateelta ja auringon paahteelta

Kaksi tornia

Verona

Hei!

Comosta jatkoin matkaa junalla Milanon kautta Veronaan. Kun astuin Veronan juna-asemalta ulos, ihmettelin hetken,  miksi edessäni näkyy egyptiläinen patsas. No, Veronahan on kuuluisa oopperajuhlistaan ja kesällä on ohjelmistossa on Aida ja siksi egyptiläisiä patsaita oli ympäri kaupunkia. Hotellini oli lähellä tuota oopperajuhlien kuuluisaa esiintymispaikkaa Arena di Veronaa. Areena on 2000 vuotta vanha ja valmistuessaan areenalle mahtui noin 30 000 ihmistä. Areenasta on vaikea saada kunnon kuvaa. Kiertelin areenaa ja hauskoilta näyttivä areenan kupeessa lojuvat oopperoiden lavasteet.

Toinen suosittu kohde Veronassa on Julian parveke. Parveke on sisäpihalla ja siellä olikin paljon ihmisiä kuvaamassa parveketta sekä Julian patsasta. Ihmiset kuvauttivat itseään Julian patsaan kanssa niin, että käsi oli Julian rinnassa (?) Lähitienoo myi teemaan sopivaa tavaraa -turistit tykkäsivät.

Kävelin joenvartta, pieniä kujia pitkin ja istuin torilla kahvilla katselemassa ihmisiä ja Veronaa - sopivaa toimintaa kuumaan hellepäivään.

Värikäs Verona

Oopperan lavaste odottamassa

Aidankin aika tulee vielä kesällä

Pieni kulma areenaa

Julian parveke

Julia

Tori

                                                     Parveke - omistajalla on sitruunat omasta takaa :)

Brunaten kylä

Hei,
keskiviikkona lähdin köysiradalla (Funiculur Brunate) Brunaten kylään. Köysirata lähtee ihan Comon kaupungin juurelta. Menopaluumatka maksoi 5 €. Matka huipulle kestää 7 minuuttia. Nousu on jyrkkä ja maisemat matkalla ylös olivat upeat. Tämäkin matkustustapa oli kovin turistien suosiossa. Ylhällä oli hyvin viitoitettuna tie nähtävyyksille, jotka ovat yhä ylempänä vuorella. Minä lähdin San Maurizion kylään, jossa on majakka. Lisätietoa majakasta  https://wevillas.com/news/the-lighthouse-of-brunate-the-tower-lightning-humanity-s-path Matka kylään oli melko jyrkkää nousua, joten rauhallisesti etenin. Kiipesin myös majakkaan ylös (pääsymaksu 2 €) ja sieltä oli upeat näköalat eli kannatti kiivetä. Vaikkakin korkeat paikat nykyisin hieman pelottaa......

Tästä alkaa köysiratamatka

Näköalat puolessa välissä matkaa

Näköalat ylhäältä

Tämäkin kuva ylhäältä

Muutama rappu kiivettävänä

Maisemat majakalta

Kuva matkan varrelta

Bellagio

Hei,

lähdin aikaisin aamulla kohti Bellagion-kylää bussilla. Kylää oli kehuttu kauniiksi, joten sinne oli päästävä. Bussi lähti juna-asemalta ja lipun (alle 4 €) sai juna-aseman kioskilta ostettua. Bussi tuli täyteen ja suurin osa matkustajista näytti olevan turisteja. Bussimatkan varrella maisemat olivat upeat. Tie kulki vuorenrinteessä mutkitellen ja välillä hieman pelotti, kun katsoi alaspäin suoraan tyhjyyteen. Bussi meni myös aikamoista vauhtia kohti jyrkkiä mutkia ja tie oli myös joissain kohtaa hyvin kapea. Pelkoani lisäsi italialainen ajotapa. Toki kuljettaja oli hyvin tietoinen mistä kolosta bussi mahtuu ja autoilijat peruuttivat pois bussin edestä jyrkissä mutkissa eli kaikki sujui hienosti. Vaikkakin bussi ajoi reipasta vauhtia, niin ohittajia löytyi niiltä pikkusuorilta, mitä tiellä sattui olemaan. Matkan jälkeen ymmärsin, miksi pikku-Fiat on aikoinaan keksitty ja itseasiassa pikkuisia autoja näkyikin paljon liikenteessä. Matkalla näkyi myös paljon pyöräilijöitä, jotka rohkeasti ajelivat autojen lomassa ja jopa ohittelivat bussia. Rohkeaa touhua ja  hyvää mäkitreenia pyöräilijöille. Bussimatka kesti reilun tunnin Bellagioon.

Pääsin siis Bellagioon hengissä. Huomasin ettei Bellagion kauneutta ole turhaan kehuttu; sininen meri, kukkia, talot vuorenrinteessä, pieniä kujia rinteessä. Olin ajatellut käydä parissa puutarhassa, syödä ja palata laivalla takaisin Comoon. Näin teinkin ja päivän kuvia alla. Toinen puutarha "Villa Serbelloni" oli korkealla rinteessä. Puiston omistaa Rockefeller-säätiö. Puutarhaan tehdään vain opastettuja käyntejä ja oppaan mukaan on hyvä asia, että Rockefeller-säätiä pitää huolta puutarhasta. Toinen puutarha oli meren rannalla ja siellä oli myös patsaita. Hienoja olivat molemmat puutarhat.  Laivalipun olin ostanut etukäteen netistä ja matka kesti reilun kaksi tuntia.

Bellagion kylänraittia

Kuja rinteessä

Kuva rinteestä Como-järvelle Villa Serbellonin-puutarhasta

Kuva puutarhasta Villa Serbelloni

Kuva rinteestä järvelle

Kasvitieteellinen puutarha Giardini di Villa Melzi

Kuva laivasta rannalle

Kuva laivasta rannalle

George C:n kesämökki

Junalla Comoon

Hei! Olen saapunut yhteen kauneimmista kaupungeista 😊 Jo junamatka Zürichistä oli kaunein ikinä (taas) 😊 Junamatkalla Alpit olivat läsnä koko matkan ja kauneutta lisäsi turkoosit järvet. Matkan varrella oli paljon tunneleita ja näytti aivan uskomattomalta, kun syöksyimme tunnelin pimeydestä valoon - aurinkoon ja sanomattoman kauniit järvet olivat siinä kaikessa kauneudessaan. Junamatka Zürichistä kesti 3 tuntia.

Junasta kännykällä otettu kuva.

Ja entäpä sitten Como? Sanat ja kuvat ei riitä kertomaan tästä paikasta. Olen aina tykännyt Italiasta ja tuntui melkein kuin olisin tullut kotiin. Uskomattoman kaunis järvi. Kaupunki on ihanan vanha, vähän rähjäinenkin, mutta minusta upea. Paikalliset ihmisetkin on ystävällisiä ja jotenkin hauskaa, kun eräs vanha rouva näkee minun ottavan kuvia, niin hän haluaa italiaksi selittää minulle, missä on kaunista kuvattavaa - tai ainakin näin asian ymmärsin. Tänään vain kiertelin kaupunkia ja tutustuin siihen. Huomenna on tarkoitus lähteä Bellagioon.

Juna-asemalta keskustaan on käsi vastassa

Katu Comossa

Como-järvi

Vaduz Liechtenstein

Hei! Tänään oli vuorossa pikkuvaltio Liechtenstein. Kun haluaa Zürichistä Liechtensteiniin, niin ensin junalla Sargansiin ja sitten bussilla Vaduziin.  Olin jo aiemmin tilannut junaliput Zürich - Sargans netistä Trainline -sivuilta. Lipun hinta yhteen suuntaan oli 30.80 €. Junamatka kesti reilun tunnin, koska juna pysähteli useassa paikassa. Olin jostain lukenut, että junamatka on kaunis ja niinhän se olikin. Kaunein junareitti minkä olen matkaustanut? Kenties. Matkan varrella oli luonto kauneimmillaan, kulkusuunnassa vasemmalla oli Zürichinjärvi, vuoristoa (Alpit), ja kumpuilevaa maalaismaisemaa. Yritin jonkun kuvakin ottaa vauhdissa, mutta eihän ne kuvat vastaa todellista kauneutta.

Zürichinjärvi junasta kuvattuna 

Sargansissa piti vaihtaa bussiin. Bussi lähtee Vaduziin Sargansin juna-asemalta ja lipun (8 CHF) saa kuljettajalta. Busseja meni sunnuntaina kahdesti tunnissa ja aikataulut löytyy http://europa.gmgnet.li/liemobil/dateiarchiv/allgemein/Fahrplan-Linie11-2018.pdf Ennen bussiin siirtymistä ihmettelin Alppeja. Kovin on huikeita vuoret. En ole ennen Alppeja näin läheltä katsellut ja tekivät kyllä vaikutuksen. Sveitsin ja Liechtenstein rajan huomaa siitä, että Sveitsin puolella molemmin puolin tietä heiluu Sveitsin liput tangossa ja Liechtensteinin puolella Liechtensteinin liput. Joki toimi rajana ja mitään passi ym. muodollisuuksia ei ollut. Bussimatka kesti vajaan puoli tuntia ja bussimatkalla on myös hienot maisemat. Jokunen linna ja ne Alpit 😊 Postin pysäkillä on hyvä jäädä pois - siitä on keskustaan lyhin matka. Vaikka pieni kylähän se Liechtensteinin keskusta Vaduz on ja kaikki on siis lähellä.

Vaduzin keskustassa on turisti-info ja poikkesin sinne hakemaan kartan sekä 3 CHF:llä Liechtensteinin leiman pasiin. Pikkuisen hupaisaa 😊 Olin jo aiemmin päättänyt kiivetä katsomaan Vaduzin linnaa. Linnaan ei pääse sisälle, koska Liechtensteinin ruhtinas Hans Adam II ja herttuatar Marie asuvat siellä. Turisti-infosta saamaani karttaan oli merkitty reitti ja sitä pitkin oli helppo kavuta linnalle. Vaikkei linnaan pääse, niin ylhäältä on hienot näkymät alas, joten kannatti kiivetä.

Luin jostain, ettei sunnuntaisin ole “mikään paikka” auki Vaduzissa. Siellä oli auki useampi kahvila ja ruokapaikka. Halpaahan siellä ei ollut, mutta nälkää ei tarvinnut nähdä ja juomaakin sai. Ihan keskustassa oli myös Coop-ruokakauppa auki ja sieltä voi hakea syömiset ja juomiset edullisemmin. Palailin samoja reittejä takaisin Zurichiin. Oli hieno päivä tänäänkin, sää sopivan lämmin ja mielenkiintoista ja kaunista katsottavaa. Huomenna (maanantaina) matka jatkuu junalla seuraavaan kohteeseen...

Sargansin asema ja alpit

Portaat kohti linnaa

Näkymä linnan pihalle

Vaduzin linna

Vaduzin keskustaa

Siellä ne Alpit ovat

Zürich

Hei, vihdoin on loma alkanut ja pääsin lähtemään matkalle. Lensin aamulla Zürichiin. En ole koskaan käynyt Sveitsissä, siksi tänne siis. Toinen syy tulla Zürichiin on Liechtenstein, jonne on täältä helppo poiketa käymään.

Zürichin lentokentältä pääsee näppärästi junalla keskustaan. Lipun (6.80 CHF) saa automaatista. Matka kestää noin 15 minuuttia päärautatieasemalle. Rautatieasema on melkoisen suuri - laitureita oli ainakin 44.  Täällä Sveitsissä on siis valuuttana Sveitsin frangi, mutta esim. museoissa

/kirkoissa pääsymaksun voi maksaa myös euroilla tai amerikan dollareilla. Toisessa kirkossa, jossa kävin ei käynyt kuin käteinen raha, mikä oli mielestäni aikas outoa vuonna 2019.  Liechtensteissä on valuuttana myös Sveitsin frangi.

Olinkin jo etukäteen suunnittelut poikkeavani kahdessa kirkossa ja niin teinkin. Ensin meni Fraumunsterin kirkkoon katsomaan Marc Chagalin lasimaalauksia, jotka olivat kovin kauniit. Kuvaa en ottanut, koska se ei ollut sallittua. Melkein Fraumunsterin vieressä oli toinen kirkko Grossmunster, jossa on kaksi tornia. Toiseen torniin pääsi kiipeämään ja niinhän minä kapusin 187 rappusta ylös ihailemaan maisemia. Hienot olivat maisemat.

Muuta ihmeellistä en tehnyt, kuin vain kävelin ympäri kaupunkia ja kuvailin kauniita asioita. Päivä oli hieno myös sään suhteen. Lämpöä 20 - 24 asteen välillä ja mukava pieni vilvoittava tuuli. Tätä kirjoittaessa huomaan, että ulkona sataa ja ukkostaa.

Hauskan asian huomasin, kun olin ylittämässä raitiotievaunun kiskoja. Jalankulkijoille oli liikennevalot, mutta ne eivät koskeneet raitiotievaunukiskojen ylitystä. Siellä oli kaksi miestä keltaisissa huomioliiveissä näyttämässä jalankulkijoille, että koska on sopivaa ylittää ja koska ei. Ja niinhän me tietysti tehtiin. Hieman historiallista.

Kahvi-hetki oli päivän kohokohta. Kävin kahvilla Sprungli-kahvilassa https://www.spruengli.ch/de/  Jotenkin tykkään täkäläisestä tyylistä kahvilassa (Ranskassa myös toimittiin näin).  Tapahtumat etenivät kahvilassa näin: turisti menee tilaamaan tiskiltä kahvia. Tarjoilija sanoo turistille: madam valitsee vain pöydän ja me tulemme kysymään mitä te haluatte ottaa. Madam meni pöytään ja teki tilauksen tarjoilijalle, joka pian toikin kahvin, leivoksen ja veden. Madam nautti pöydän antimet, pyysi laskun ja maksoi. Tarjoilija oli erittäin kohtelias ja hymyili. Hän vei astiat pois.  Madam lähti hymyillen ja tyytyväisenä kahvilasta. Madamen mielestä joskus on vaan niin mukavaa, kun saa palvelua ja vielä hyvää palvelua. Madam muistuttaa lukijoita, että toki tämä palvelu myös näkyy laskussa.

Kesäretki jatkuu...

Kirkon tornista oli tällaiset näkymät

Kyllä tietää missä maassa on 

Hauska sininen erkkeri

Tämäkin kuva kirkon tornista

Nämä oransseissa liiveissä olevat miehet ohjaavat jalankulkijoiden kadunylityksessä.

Sininen ratikka sinisen keskellä

Tornit, joista hienot näköalat koko kaupunkiin

Tornista tämäkin kuva