Torstaina Turussa

Olen käynyt Turussa useastikin, mutta Turun linna ja muut nähtävyydet ovat jääneet näillä aikaisemmilla matkoilla näkemättä. Säätiedotus lupasi melko suosiollista ilmaa ja niinpä lähdin junalla Turkuun.

Turun linna

Ensimmäinen kohteeni oli Turun linna. Kävelin matkan juna-asemalta linnalle ja siihen meni noin 40 minuuttia. Kävelymatka taittui mukavasti Aurajoen kauniissa maisemissa. Matkan voi tehdä myös bussilla. Bussi numero 1 Kauppatorilta vie liki linnaa ja maksaa 3 €. Museokortilla pääsee tännekin ilmaiseksi. Kannattaa varata aikaa, koska linnassa on paljon katsomista. Itse olin linnassa noin kaksi tuntia. Lopussa alkoi jo tulla "historiaähky" eli olisi kannattanut käydä kahvilla välillä ja jatkaa sitten. Suomen historia tulee linnassa esiteltyä monesta näkökulmasta hienosti; linnassa on omat keskiajan ja renessanssiajan linnakierrokset. Linnassa pääset käymään mm. vankilaan, ritarisaliin, keittiöihin, nunnakappelliin jne. Museossa on myös erilaisia esinekokoelmia esim. raha- ja mitalikabinetti. Linna on sokkeloinen, mutta saat lipunmyynnistä linnan kartan mukaasi. Portaita on myös paljon, joten varaa hyvät kengät jalkaasi. En lähde esittelemään linnan nähtävyyksiä tarkemmin, vaan suosittelen tutustumista linnaan. Linnassa on myös museokauppa ja  ravintola Juhana Herttuan kellarissa voi kahvitella tai syödä lounaan.  Linnassa on myös erilaisia tapahtumia ja tässä linkki Turun linnan sivuille https://www.turku.fi/turunlinna

Kuva linnasta sisäpihalta 

Kuva oviaukosta sisäpihalle

Turun tuomiokirkko, Brinkkalan talo ja Vanha suurtori

Seuraava kohteeni oli Turun tuomiokirkko eli bussilla keskustaan ja kävellen sitten toiselle puolen jokea. Kirkko on auki joka päivä eikä sinne ole pääsymaksua. Kirkko on komealla paikalla Aurajoen rannalla. Korkeaan ja komeaan kirkkoon oli mukava tutustua urkumusiikin soidessa. Kirkossa on museo, mutta en siellä käynyt. Kirkosta poistuessa tuli mieleen Joulurauhan julistus ja Brinkkalan talo ja talo olikin siinä lähellä. Brinkkalan talo on Vanhan suurtorin alueella ja se oli viehättävää aluetta; kauniita sisäpihoja ja pieniä katuja.

Turun tuomiokirkko

Kaunis pikkukatu

Kapea katu

Brinkkalan talo

Kuva Brinkkalan talon sisäpihalta

Turun taidemuseo

Piipahdin vielä Turun taidemuseoon, joka näkyykin kauppatorilta. Mäen päällä on vaikuttavan näköinen graniitista tehty linna (en muistanut ottaa kuvaa). Tutustuin ranskalaisen valokuvaajan Robert Doisneaun hienoon mustavalko-valokuvanäyttelyyn - suosittelen. Lisäksi tutustuin Toteutuneita unelmia ja toteutumattomia-näyttelyyn, joka on esillä koko Suomen juhlavuoden. Näyttelyssä on tunnettujen suomalaistaiteilijoiden kuuluisia tauluja. Käykääpä katsomassa ja museokortilla tännekin pääsee ilmaiseksi.

Päiväni Turussa oli hieno,  edes pieni sade ei haitannut päivääni. Muistoihin jäi paljon Suomen historiaa ja kauniita maisemia, rakennuksia sekä näyttelyitä ja ystävälliset turkulaiset. Palaan vielä Turku, koska paljon sinusta jäi näkemättä ja kokematta. 

Museoissa taidetta ja historiaa

Tamminiemi

Olen jo useasti halunnut käydä Tamminiemessä ja kävinkin siellä viime sunnuntaina. Tamminiemi on Amos Anderssonin valtiolle 1940 lahjoittama huvila Seurasaaren lähellä Meilahdessa. Tamminiemi toimi presidenttien Risto Rytin, Gustaf Mannerheimin ja Urho Kekkosen virka-asuntona. Museona Tamminiemi on avattu 1987. Museon sisustus on 1970-luvulta ja se on autenttisessa Urho Kerkkosen aikaisessa 1970-luvun asussa.

Olin mukana yleisöopastuksella ja talon historia tuli hyvin tutuksi. Itsekseen museon voi myös kiertää ja kassalta saa museoesitteen avuksi. Tutustuimme siis oppaan johdolla päärakennukseen, rantasaunaan sekä huvimajaan. Talo oli huvilaksi hulppean kokoinen, mutta presidentin virka-asunnoksi se tuntui pieneltä. Talo huokui historiaa ja kauneutta. Kuvat kertoo paremmin ja niitä alla. kuvat on otettu kännykällä, joten ei ihan parasta laatua. Lue lisää Tamminiemestä http://www.kansallismuseo.fi/fi/tamminiemi

Retro-TV - tulee lapsuus mieleen.

Rantasauna. Tätä voi myös vuokrata. Vuokra 3500 €

Huvimaja kalliolla.

Taidetta takan reunalla.

Hauska sattuma. Presidentin keittiössä oli samanlaisia jakkaroita kuin
meillä oli kotona. Meillä ne olivat punaisia.

Talon emäntä ja isäntä valokuvissa.

Alakerran kauniit huonekalut ja taidetta.

Presidentin työhuone.

Täällä oli presidentin tärkeät numerot ja tiedot.

Riihimäen taidemuseo

Katsoin maanantaina televisiosta ohjelmaa Helene Schjerfbeckistä ja siitä innostuneena päätin lähteä tiistaina Riihimäen taidemuseoon, jossa on useita Helenen töitä. Jotenkin hänen taide ja elämä on minua aina kiinnostanut. Kävin aikoinaan Atenuemissa katsomassa Helenen näyttelyn. En  ole mikään taideasiantuntija, vaan taidemuseoissa viihtyvä kauniita asioita rakastava ihminen.  Riihimäen taidemuseoon pääsee helposti junalla ja juna-asemalta on noin 15 minuutin kävelymatka museolle. Museo ei ole suuri, mutta käynti siellä oli mukava kokemus. Museon toisessa  kerroksessa on Helene Schjerfbedk-huone, jossa oli esillä useampia Helenen töitä mm. Atsalea, Sairaanhoitaja, 

Museossa oli myös näyttely nimeltä Taiteteilijattaret (naistaiteilijoiden mm. Ellen Thesleff, Venny Soldan-Brofeldt) esillä sekä, paperittominen puutarha-näyttely sekä Kiina-pienoisnäyttely. Museossa oli hyvä palvelu ja mukava tunnelema. Museokauppa Helenen valikoima oli monipuolinen. Vaikka olikin pieni museo oli siellä paljon katsottavaa ja suosittelen käyntiä museossa. Lue lisää Riihimäen taidemuseosta http://riihimaentaidemuseo.fi/

Villa Gyllenberg

Keskiviikkona oli vuorossa Villa Kyllenberg, joka sijaitsee Helsingin Kuusisaaressa. Villa Gyllenberg on koti- ja taidemuseo meren rannalla. Rakennus oli hieno ja se itsessään oli jo näkemisen arvoinen. Taidetta oli niin paljon, että tuli tunne ettei seinät enää riitä. Esillä oli paljon Helenen töitä esim. useita omakuvia. Esillä oli myös Edefeltin Leikkiviä poikia, Gallen-Kallelan Kerjäläispoika. Upeita teoksia ja paljon katsottavaa. Jotenkin näin Suomen juhlavuonna on erityisen hienoa tutustua näihin teoksiin ja samalla muistella Suomen historiaa. Suosittelen tätäkin museota lämpimästi lue lisää Villa Gyllenbergistä http://gyllenbergs.fi/fi/villa-gyllenberg Suosittelen myös museokortin hankkimista. Lue lisää museokortista https://museot.fi/museokortti

Vielä muutama sana matkastani Sisiliaan

No niin, nyt vasta jaksan/ehdin kirjoittelemaan tänne. Nyt olen jo tottunut vähän viilempään ilmaan. Sisiliassa oli siis koko matkani ajan päivällä yli 30 astetta lämmintä ja taivaalla tuskin näkyi pilviä. Sisilia on siis hyvä paikka aurinkoa ja lämpöä rakastaville. Sisiliasta löytyy myös hienoja hiekkarantoja (en kyllä itse käynyt).

Cataniassa kävellessä ihmettelin muutamaa asiaa. Catanian keskustassa kulki sotilaita aseet mukanaan partioimassa ja näin myös sotilasajoneuvon. Minun piti kysyä syytä moiseen, mutta enpä muistanut. Lieneekö varautumista terroritekoihin... Toinen ja hauskempi asia kävellessäni illalla Catanian katuja (en huomannut Palermossa) on paikallisten ns. iltakävely eli passeggiata, josta olin kyllä lukenut Sisilian-oppaasta (Kinnunen a., Luoto H. ja Luoto R.T.A. 2012: Sisilia - tulenjumalten saari). Ihmettelin,että mitä ihmiset tuijottaa, mutta sitten muistin lukemani teksin. Tämä iltakävely on koko perheen suosittu ohjelmanumero ja siihen osallistui kaiken ikäisiä catanialaisia.  Vanhat rouvatkin, joiden kävely oli huonoa, olivat laittaneet hienojen vaatteiden lisäksi korkokengät jalkaan, Kävelu kyllä ei näyttänyt niin helpolta, mutta perinne vaatii. Iltakävelyyn kuulunee se, että muiden pukeutumista havainnoidaan myös.

Liikenteestä kirjoitinkin aiemmin, mutta pari sanaa siitä. Jalankulkijana täytyy olla rohkea katua ylittäessään tai ei pääse kadun yli lainkaan - kyllä ne autot kuitenkin väistää jalankulkijaa. Osa autoista ajaa aika kovaa, mutta taitavasti ajajat puikkelehtivat muiden autojen ja jalankulkijoidan seassa.

Englannilla pärjäsi hyvin, vaikka sitä ei kaikki puhuneetkaan. Monessa ravintolassa oli yksi tarjoilija joka hoiti ulkomaalaisten palvelun. Asiakaspalvelu oli hyvää vaikkei yhteistä kieltä joskus ollutkaan. Hauskaa oli kun osa käytti puhuessaan minulle sanoja; mam tai madam. Tapaamistani sisilialaiset olivat mukavia, auttavaisia ja ystävällisiä.

Catania ja Palermo ovat molemmat melko pieniä kaupunkeja, joiden nähtävyydet sekä kaupat on aika äkkiä katsastettu. Jos aiot matkustaa Sisiliaan, niin kannattaa suunnitella retkiä Sisilian lähikaupunkeihin tai viettää rantaelämää upeilla rannoilla. Molemmissa kaupungeissa voi myös tehdä ostoksia markkinoilla, jossa on tarjolla kaikkea mahdollista. Tinkiminen kannattaa, kuten yleensä katukaupassa. Monella katumyyjällä oli myynnissä  Suomessakin suosittuja fidget spinnereitä eli ihan ajan hengessä....

Molemmat kaupungit olivat myös vähän rähjäisiä; talot on rapistuneita ja kadut monesti roskaisia. Osa taloista oli sellaisia, että katutasossa oli kauppoja, kahviloita ja yläkerta oli asumattomassa kunnossa. Kerjäläisiä ja asunnottomia oli myös molemmissa kaupungeissa. Kulkukissoja ja -koiria oli myös.

Matka oli siis onnistunut ja suosittelen Sisiliaa lämpimästi muillekin. laitan vielä pari kuvaa tähän lopuksi.

Palermo

Palermon satama

Näkymä Rinascente-tavaratalon kahvilasta, joka oli siis katolla.
Upea paikka juoda päiväkahvi Palermossa.

Galleria Regionale della Sicilia - ruukkuja vuosien takaa

Palermo -Corso Vittorio Emanuelle

Catania

Taormina - kreikkalainen teatteri

Näkymä merelle kreikkalaiselta teatterilta

Hotellihuoneen katto Cataniassa

Etnalla

Loppumatka Etnan huippua kohti kulki näissä maisemissa

Etna

Hotelli oli siis pyynnöstäni varannut minulle retken Etnalle. Pikkubussi tuli hakemaan minua aamulla. Bussissa oli jo nelihenkinen perhe, joka lian paljaistui ruotsalaiseksi. Minun jälkeen mukaan tuli kolmihenkinen italialaisperhe. Meitä oli siis pieni mukava ryhmä. Kuljettajaoppaanamme toimi italialainen nainen, joka puhui hyvin englantia. Hän ajoi kuten Sisiliassa ajetaan; kovaa, piippaillen  (älä tule eteen - minä menen ensin) ja välillä punaisista liikennevaloista välittämättä. Sisiliassa näyttää olevan sellainen tapa, että jos liikennevalot näyttää autoilijalle punaista, mutta ei näy jalankulkijoita tai autoja, niin miksi suotta odottaa.... Mikäli joku uskaltaa tulla piippailusta huolimatta eteen, niin kova selittely alkoi italiaksi. Kuljettajaopaamme puhui myös käsillä ja välillä hieman pelotti mutkaisilla teillä, että kuinka tässä käy.

Matkalla ylös pysähdyimme talon luo, joka oli jäänyt laavan alle (kuva) ja jatkoimme autolla 2000 metriin asti. Siellä saimme valita haluammeko nousta gondolihissillä vielä ylemmäksi lisämaksusta. Pysähdyspaikastamme oli hienot näkymät Catanian kaupunkiin ja merelle.  Oppaamme antoi meille hetken aikaa miettiä. Kaikki halusimme ylös noin 2900 metriin. Huipulle siis. Menimme siis gondolihissillä noin 2500 metriin. Kun astuimme ulos oli kylmä viima ja lisäsimme vaatteita. Erikoisvalmisteinen auto kuljetti meitä yhä ylöspäin lähes mustassa maastossa. Kun autot eivät enää ylemmäksi ajaneet, jatkoimme kävellen tutustuen maastoon. Olimme siis noin 2900 metrin korkeudessa ja kipuaminen ylöspäin ei tuntunut mukavalta. Hengästytti ja pulssi löi tihemmin. Etenin hitaasti  koska halusin sen lenkin siellä ylhäällä tehdä ja ihan hyvin se onnistuikin. Kävimme paikassa (kuva) johon maaliskuussa 2017 oli valunut laavaa ja se oli yhä lämmintä!! Samoin, kuin tietyistä kohdista kaivoi hiekkaa, niin sillä saattoi lämmittää palelevia käsiä!! Oppaamme kertoi hyvin tapahtuneista purkauksista ja Etnaan liittyvistä asioista. Mielenkiintoisia olivatkin. Ylhäällä oli kylmä, mutta oli hienoa käydä siellä. Savua tuprusi sieltä täältä. Lähdimme alas, kun kierros oli tehty.

Kävimme lopuksi vielä katsomassa luolaa (kuva), joka oli syntynyt tulivuorenpurkauksen yhteydessä. Vaikka menimme vain pienen matkan luolassa, puimme kypärät päähämme ja saimme taskulamput käteemme. Luola oli siis melko pieni, mutta kuulimme tarinan siutä, miten luolat syntyvöt tulivuorenpurkauksen yhteydessä. Oppaamme kertoi myös, että luolassa oli viime vuonna kuollut joku, kun oli lähtenyt ilman opasta ja lamppua luolaan.  Hän ei ollut nähnyt varoituskylttiä ja pudottut luolan pohjalle. Ohjeita siis kannattaa noudattaa. Näin ei kuitenkaan aina tapahdu. Meidänkin retken aikana opas näytti paikan, johon ei suositella menemistä,mutta tietysti siellä oli ihmisiä.....

Oli kyllä rahan arvoinen retki ja kokemus. Opas tiesi paljon ja selitti ymmärrettävästi asiat. Ryhmä oli myös mukava ja kaikki toimi hyvin. Palasin hotellille vasta puoli viiden aikaan. Tämähän on viimeinen ilta Sisiliassa ja Italiassa. Palaan vielä Italiaan, mutta mikä paikka kohteeksi tulee, sitä en vielä tiedä. Kunhan pääsen kotiin, niin teen vielä "yhteenvedon" matkasta ja laitan kuvia. Arrivederci!

Päivä Taorminassa

Aamulla oli siis lähtö Taorminaan. Netistä www.interbus.fi löytyy aikataulut Cataniasta Taorminaan (ja tietysti toisi päin myös) meneville busseille. Junakin menee Cataniasta Taormiinaan, mutta asemalta on noin kahden kilometrin matka Taorminaan ja vielä ylämäkeen. Olinkin jo nähnyt lippukioskin, mutta se olikin myikin vain Catanian lippuja  kaupunkiliikenteen busseihin. Herra lippukioskilla ei kuitenkaan kertonut mistä lipun Taorminaan voi ostaa. Kiertelin lähialuetta ja löysin Interbus-lipunmyyntipaikan. Toiminta siellä oli kovin verkkaista ja paikallisetkin alkoivat hermostua. Sisällä lippumyymälässä oli myös kuuma (ei  kunnollista ilmastointia) No, sain menopaluulipun ja oli tyytyväinen. Menopaluulippu maksoi 8.30 € eli ei ollut kallis. Busseja lähtee aika monesta kohtaa ja missään ei näkynyt lukevan Taorminaa. Kysyin yhdeltä kuljettajalta ja näytin varmuuden vuoksi lippuani. Ensimmäinen kuljettaja neuvoi väärään paikkaan ja jatkoin kyselyä. Toinen kuljettaja osasi neuvoa ja löysin oikean bussin. Onneksi busseja meni tuolloin aamulla puolen tunnin välein, joten en joutunut "turhaan" odottelemaan. Matka Taorminaan kestää noin tunti ja kymmenen minuuttia. Bussi oli ilmastoitu, nykyaikainen ja siis hyvä oli sillä matkustaa. Kymmenkunta muutakin ihmistä matkusti samalla bussilla.

Bussimatkalla oli upeat näköalat. Oikealla puolella oli turkoosi meri ja vasemmalla puolella komeili Etna. Bussi ajoi Giardini-Naxoksen kautta. Ajoimme rannan tuntumassa ja voi kuinka turkoosi meri olikaan. Taloja oli vieri vieressä ja talojen välistä pilkahti aina turkoosi meri. Pian Giardini-Naxoksen jälkeen aloimme nousta kohti Taorminaa ja voi kauhistus - kapea tie alkoi kiemurrella kohti kukkulaa (vuorta) ja tie oli melko lähellä reunaa. Aina en pystynyt edes katsomaan. Kuski ajoi kyllä luotettavasti ja piippaili aina ennen mutkaa "tulossa ollaan-piippauksen". Toki jotkut uskaliaat skoottereiden kanssa ajoi mutkissa aina ohi... Pääsimme kuitenkin turvallisesti Taorminaan.

Bussista ulos ja kävellen kohti keskustaa. Kävelin epähuomiossa turistitoimiston ohi, joten ilman karttaa menin. Jonkun matkaa käveltyäni näin viitan, jossa kerrottin mistä löytyy vanha (300 l. eKr.) kreikkalainen teatteri (kuva). Se oli tärkein tutustumiskohteeni  Taorminassa, joten sinne siis. Lippu maksoi 10 €. Vanha teatteri oli hurmaava. Hieman ajan saatossa rapistunut, mutta edelleen toiminnassa erilaisten konserttien pitopaikkana. Teatteriin on arveltu aikoinaan mahtuneen noin 5400 katsojaa istumaan.  Teatterin yläkerroksiin noustessa tulee huippuhienot näkymät; turkoosi meri, pienet kylät meren rannalla ja Etnakin näkyy komeasti. Teatterin laitamilla siellä täällä kukki upeasti  ihmepensas ja jokin muu kukka vaaleanpunaisena. Hieno kokemus - suosittelen käymään.

Toinen suosikkikohteeni Taorminassa oli kaupungin puutarha eli Parco Duca di Cesaro. Valitettavasti päivä oli niin kuuma, joten jätin sen (tällä kertaa) väliin. Kävelin vain maisemia ihastellen, söin herkullista jäätelöä ja seurasin ihmisten touhuja. Kävellessä huomasi pariskunnan, jotka kulkivat olutpullot kädessä ja hörppivät välillä nestettä pullosta. Oho - olin hieman ihmeissäni. Eihän täällä noin toimita. Ja kuinka ollakkaan, lähemmäksi päästyäni kuulin näiden henkilöiden puhuvan suomea.... hävisin paikalta...

Goethen mielestä Taormina on paratiisi maan päällä. Tulin samaan tulokseen lyhyellä visiitilläni.