Siirry pääsisältöön

Päivä Taorminassa

Aamulla oli siis lähtö Taorminaan. Netistä www.interbus.fi löytyy aikataulut Cataniasta Taorminaan (ja tietysti toisi päin myös) meneville busseille. Junakin menee Cataniasta Taormiinaan, mutta asemalta on noin kahden kilometrin matka Taorminaan ja vielä ylämäkeen. Olinkin jo nähnyt lippukioskin, mutta se olikin myikin vain Catanian lippuja  kaupunkiliikenteen busseihin. Herra lippukioskilla ei kuitenkaan kertonut mistä lipun Taorminaan voi ostaa. Kiertelin lähialuetta ja löysin Interbus-lipunmyyntipaikan. Toiminta siellä oli kovin verkkaista ja paikallisetkin alkoivat hermostua. Sisällä lippumyymälässä oli myös kuuma (ei  kunnollista ilmastointia) No, sain menopaluulipun ja oli tyytyväinen. Menopaluulippu maksoi 8.30 € eli ei ollut kallis. Busseja lähtee aika monesta kohtaa ja missään ei näkynyt lukevan Taorminaa. Kysyin yhdeltä kuljettajalta ja näytin varmuuden vuoksi lippuani. Ensimmäinen kuljettaja neuvoi väärään paikkaan ja jatkoin kyselyä. Toinen kuljettaja osasi neuvoa ja löysin oikean bussin. Onneksi busseja meni tuolloin aamulla puolen tunnin välein, joten en joutunut "turhaan" odottelemaan. Matka Taorminaan kestää noin tunti ja kymmenen minuuttia. Bussi oli ilmastoitu, nykyaikainen ja siis hyvä oli sillä matkustaa. Kymmenkunta muutakin ihmistä matkusti samalla bussilla.
Bussimatkalla oli upeat näköalat. Oikealla puolella oli turkoosi meri ja vasemmalla puolella komeili Etna. Bussi ajoi Giardini-Naxoksen kautta. Ajoimme rannan tuntumassa ja voi kuinka turkoosi meri olikaan. Taloja oli vieri vieressä ja talojen välistä pilkahti aina turkoosi meri. Pian Giardini-Naxoksen jälkeen aloimme nousta kohti Taorminaa ja voi kauhistus - kapea tie alkoi kiemurrella kohti kukkulaa (vuorta) ja tie oli melko lähellä reunaa. Aina en pystynyt edes katsomaan. Kuski ajoi kyllä luotettavasti ja piippaili aina ennen mutkaa "tulossa ollaan-piippauksen". Toki jotkut uskaliaat skoottereiden kanssa ajoi mutkissa aina ohi... Pääsimme kuitenkin turvallisesti Taorminaan.
Bussista ulos ja kävellen kohti keskustaa. Kävelin epähuomiossa turistitoimiston ohi, joten ilman karttaa menin. Jonkun matkaa käveltyäni näin viitan, jossa kerrottin mistä löytyy vanha (300 l. eKr.) kreikkalainen teatteri (kuva). Se oli tärkein tutustumiskohteeni  Taorminassa, joten sinne siis. Lippu maksoi 10 €. Vanha teatteri oli hurmaava. Hieman ajan saatossa rapistunut, mutta edelleen toiminnassa erilaisten konserttien pitopaikkana. Teatteriin on arveltu aikoinaan mahtuneen noin 5400 katsojaa istumaan.  Teatterin yläkerroksiin noustessa tulee huippuhienot näkymät; turkoosi meri, pienet kylät meren rannalla ja Etnakin näkyy komeasti. Teatterin laitamilla siellä täällä kukki upeasti  ihmepensas ja jokin muu kukka vaaleanpunaisena. Hieno kokemus - suosittelen käymään.
Toinen suosikkikohteeni Taorminassa oli kaupungin puutarha eli Parco Duca di Cesaro. Valitettavasti päivä oli niin kuuma, joten jätin sen (tällä kertaa) väliin. Kävelin vain maisemia ihastellen, söin herkullista jäätelöä ja seurasin ihmisten touhuja. Kävellessä huomasi pariskunnan, jotka kulkivat olutpullot kädessä ja hörppivät välillä nestettä pullosta. Oho - olin hieman ihmeissäni. Eihän täällä noin toimita. Ja kuinka ollakkaan, lähemmäksi päästyäni kuulin näiden henkilöiden puhuvan suomea.... hävisin paikalta...
Goethen mielestä Taormina on paratiisi maan päällä. Tulin samaan tulokseen lyhyellä visiitilläni.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Arrivederci Roma!

Hei!  Vielä jokunen sana Rooman matkalta! Minulle on matkalla tärkeää majoituksen sijainti kaupungissa. Valitsen yleensä hotellin kaupungista niin, että kävellen pääsee keskustaan ja monelle kohteelle, joihin on tarkoitus tutustua. Olin siis Birgittalaisluostarin vierastalossa. Vierastalo oli erittäin hyvällä paikalla. Hinta oli kohtuullinen ja majoituksen palvelut minulle riittävät ja sopivat. Lisäksi palvelu oli joustavaa ja hyvää-  nunnat olivat ystävällisiä ja auttavaisia (jos oli ongelmaa). Aamiainen oli minulle riittävä - leipää, leikkeleitä, tuoremehua, jugurttia, maissihiutaleita ja kahvia. Ihanalla kattoterassilla oli mukava istuskella suunnittelemassa seuraavaa päivää sekä ihan vain istuskella katselemassa ja kuuntelemassa Rooman ääniä. Lähdin kotia kohti iltapäivällä. Maksaessani laskua minulle vielä tarjoiltiin lähtöeväät 😊 Aula Aamiainen Terassi Lähtöeväät: leipää lihatäytteellä, lasi punaviiniä 😊ja kaksi hedelmää. Minulle kerrottiin, että se on nespolo (italiaa...

Sunnuntai Roomassa

Sunnuntaina aamupäivällä kävin katsomassa, että pääsisinkö Pietarin kirkkoon lyhyellä jonotuksella. Jono oli pitkä ja en jäänyt jonottamaan.  Olin suunnitellut käyväni kirkossa, jossa on New Yorkin Waldorf Astoria-hotellin entiset kristallikruunut. Tätä kirkkoa - Santi Giovanni e Paoloa on kehuttu kauniiksi. Se sijaitsee Celion-kukkalalla lähellä Colosseumia. Lähdin metrolla kohti Colosseumia. Metroasemalla sain ohjeita "vartijalta". Minun laukkuni yksi vetoketjuista oli auki (koska join vettä ja pullo oli vielä kädessäni). "Vartija" puhui italiaa ja näytti laukkuani. En tajunnut mitään hänen puheestaan. Koska en tajunnut -hän tuli ja laittoi vetoketjun kiinni sekä otti vielä kädestäni kiinni ja laittoi käteni laukun vetoketjun päälle. Sitten hän oli tyytyväinen. Seuraavaksi "vartija" otti toisen naisen kohteekseen ja sama ohjeistus toistui.  Itse asiassa kuljen aina juuri noin - vetoketjut kiinni ja käsi vielä vetoketjujen päällä. Kännykkä ja rahapussi ov...

Rooma ja tämän reissun viimeinen päivä

Tämän Rooman-reissun viimeinen päivä on tullut. Olen pyytänyt päästä aamiaiselle jo kello 7.00 (yleensä aamiainen on 8.00 - 9.00). Tarkoitus olisi olla ennen kahdeksaa jonottamassa Pietarin kirkkoon. Olin jonottamassa noin 7.40 ja minua ennen oli jo ihan kunnon jono. Jono liikkui nopeasti ja noin 8.30 olin kirkon sisällä. Mielestäni tämä kirkko on vaikuttava ja kaunis. Kirkon pituus on 218,7 metriä ja kirkkoon mahtuu 60 000 ihmistä. Kirkko on kupolin kohdalta noin 136,5 metriä korkea ja kupolin läpimitta on 42.56 metriä. Onneksi kirkko on iso, niin ei tule ahdasta. Kirkkoon tullessa oikealla on kuuluisa Michelangelon vuonna 1499 tekemä pietà, jossa Neitsyt Maria pitää sylissään kuollutta Jeesusta.  Kirkossa on Pyhän Pietarin patsas, jota ennen on vierailijat päässeet koskettamaan. Pietarin varpaat ovat koskettelusta kuluneet ja nyt eivät vierailijat pääse koskettamaan Pyhää Pietaria. Itsekkin olen joskus Pietarin varpaita hipaissut. Valokuvasta voi nähdä, miten oikea jalkaterä on k...