Hotelli oli siis pyynnöstäni varannut minulle retken Etnalle. Pikkubussi tuli hakemaan minua aamulla. Bussissa oli jo nelihenkinen perhe, joka lian paljaistui ruotsalaiseksi. Minun jälkeen mukaan tuli kolmihenkinen italialaisperhe. Meitä oli siis pieni mukava ryhmä. Kuljettajaoppaanamme toimi italialainen nainen, joka puhui hyvin englantia. Hän ajoi kuten Sisiliassa ajetaan; kovaa, piippaillen (älä tule eteen - minä menen ensin) ja välillä punaisista liikennevaloista välittämättä. Sisiliassa näyttää olevan sellainen tapa, että jos liikennevalot näyttää autoilijalle punaista, mutta ei näy jalankulkijoita tai autoja, niin miksi suotta odottaa.... Mikäli joku uskaltaa tulla piippailusta huolimatta eteen, niin kova selittely alkoi italiaksi. Kuljettajaopaamme puhui myös käsillä ja välillä hieman pelotti mutkaisilla teillä, että kuinka tässä käy.
Matkalla ylös pysähdyimme talon luo, joka oli jäänyt laavan alle (kuva) ja jatkoimme autolla 2000 metriin asti. Siellä saimme valita haluammeko nousta gondolihissillä vielä ylemmäksi lisämaksusta. Pysähdyspaikastamme oli hienot näkymät Catanian kaupunkiin ja merelle. Oppaamme antoi meille hetken aikaa miettiä. Kaikki halusimme ylös noin 2900 metriin. Huipulle siis. Menimme siis gondolihissillä noin 2500 metriin. Kun astuimme ulos oli kylmä viima ja lisäsimme vaatteita. Erikoisvalmisteinen auto kuljetti meitä yhä ylöspäin lähes mustassa maastossa. Kun autot eivät enää ylemmäksi ajaneet, jatkoimme kävellen tutustuen maastoon. Olimme siis noin 2900 metrin korkeudessa ja kipuaminen ylöspäin ei tuntunut mukavalta. Hengästytti ja pulssi löi tihemmin. Etenin hitaasti koska halusin sen lenkin siellä ylhäällä tehdä ja ihan hyvin se onnistuikin. Kävimme paikassa (kuva) johon maaliskuussa 2017 oli valunut laavaa ja se oli yhä lämmintä!! Samoin, kuin tietyistä kohdista kaivoi hiekkaa, niin sillä saattoi lämmittää palelevia käsiä!! Oppaamme kertoi hyvin tapahtuneista purkauksista ja Etnaan liittyvistä asioista. Mielenkiintoisia olivatkin. Ylhäällä oli kylmä, mutta oli hienoa käydä siellä. Savua tuprusi sieltä täältä. Lähdimme alas, kun kierros oli tehty.
Kävimme lopuksi vielä katsomassa luolaa (kuva), joka oli syntynyt tulivuorenpurkauksen yhteydessä. Vaikka menimme vain pienen matkan luolassa, puimme kypärät päähämme ja saimme taskulamput käteemme. Luola oli siis melko pieni, mutta kuulimme tarinan siutä, miten luolat syntyvöt tulivuorenpurkauksen yhteydessä. Oppaamme kertoi myös, että luolassa oli viime vuonna kuollut joku, kun oli lähtenyt ilman opasta ja lamppua luolaan. Hän ei ollut nähnyt varoituskylttiä ja pudottut luolan pohjalle. Ohjeita siis kannattaa noudattaa. Näin ei kuitenkaan aina tapahdu. Meidänkin retken aikana opas näytti paikan, johon ei suositella menemistä,mutta tietysti siellä oli ihmisiä.....
Oli kyllä rahan arvoinen retki ja kokemus. Opas tiesi paljon ja selitti ymmärrettävästi asiat. Ryhmä oli myös mukava ja kaikki toimi hyvin. Palasin hotellille vasta puoli viiden aikaan. Tämähän on viimeinen ilta Sisiliassa ja Italiassa. Palaan vielä Italiaan, mutta mikä paikka kohteeksi tulee, sitä en vielä tiedä. Kunhan pääsen kotiin, niin teen vielä "yhteenvedon" matkasta ja laitan kuvia. Arrivederci!
Kommentit
Lähetä kommentti