Siirry pääsisältöön

Vähän valmisteluja

Hei taas 😊 Aika menee nopeasti (opiskelua ja pitkiä työpäiviä...) ja kuukauden kuluttua olenkin jo Intiassa. Joitain valmisteluja tehty mutta suurin osa vielä suunnitteluvaiheessa. Kirjastosta olen hankkinut Intiaan liittyviä kirjoja; perinteisiä matkaoppaita ja Virpi Hämeen-Anttilan Minun Intiani-kirjan. Virpin kirjassa olen vasta alussa, mutta vaikuttaa mukavan käytännönläheiseltä ja mukavalta kirjalta.

Olen myös hieman tutustunut Intian koulutusjärjestelmään.  Tämä siksi, että esittelin viime keskiviikkona tulevaa matkaani opinto-ohjaajaopiskelijoille Tampereella. Esityksen aikana tuli esille paljon kysymyksiä, joihin toivottavasti saavani matkalla vastauksia 😊 Alustavan ohjelman mukaanhan me käymme tutustumassa myös kouluihin.

Muutama fakta myös matkan kustannuksista ja järjestelyistä;  maksan matkan itse ja se ei ole työmatka, vaan ihan omalla ajalla sen teen. Tämä minun on ihan pakko kirjoittaa, koska paljon puhutaan siitä mihin ne järjestöille lahjoitetut rahat oikein menee - ei siis mene minun matkaan.

Viisumini Intiaan on jo ok. Aika hauskoja kysymyksiä siinä kysyttiin (kuva). Miksiköhän heitä kiinnostaa koulutustaustani, työpaikkani osoite jne....

28 päivää, 23 tuntia ja noin 55 minuuttia siihen, kun lento lähtee 😊

Tiedot, joita mm. tarvittiin  viisumiin

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Arrivederci Roma!

Hei!  Vielä jokunen sana Rooman matkalta! Minulle on matkalla tärkeää majoituksen sijainti kaupungissa. Valitsen yleensä hotellin kaupungista niin, että kävellen pääsee keskustaan ja monelle kohteelle, joihin on tarkoitus tutustua. Olin siis Birgittalaisluostarin vierastalossa. Vierastalo oli erittäin hyvällä paikalla. Hinta oli kohtuullinen ja majoituksen palvelut minulle riittävät ja sopivat. Lisäksi palvelu oli joustavaa ja hyvää-  nunnat olivat ystävällisiä ja auttavaisia (jos oli ongelmaa). Aamiainen oli minulle riittävä - leipää, leikkeleitä, tuoremehua, jugurttia, maissihiutaleita ja kahvia. Ihanalla kattoterassilla oli mukava istuskella suunnittelemassa seuraavaa päivää sekä ihan vain istuskella katselemassa ja kuuntelemassa Rooman ääniä. Lähdin kotia kohti iltapäivällä. Maksaessani laskua minulle vielä tarjoiltiin lähtöeväät 😊 Aula Aamiainen Terassi Lähtöeväät: leipää lihatäytteellä, lasi punaviiniä 😊ja kaksi hedelmää. Minulle kerrottiin, että se on nespolo (italiaa...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Sunnuntai Roomassa

Sunnuntaina aamupäivällä kävin katsomassa, että pääsisinkö Pietarin kirkkoon lyhyellä jonotuksella. Jono oli pitkä ja en jäänyt jonottamaan.  Olin suunnitellut käyväni kirkossa, jossa on New Yorkin Waldorf Astoria-hotellin entiset kristallikruunut. Tätä kirkkoa - Santi Giovanni e Paoloa on kehuttu kauniiksi. Se sijaitsee Celion-kukkalalla lähellä Colosseumia. Lähdin metrolla kohti Colosseumia. Metroasemalla sain ohjeita "vartijalta". Minun laukkuni yksi vetoketjuista oli auki (koska join vettä ja pullo oli vielä kädessäni). "Vartija" puhui italiaa ja näytti laukkuani. En tajunnut mitään hänen puheestaan. Koska en tajunnut -hän tuli ja laittoi vetoketjun kiinni sekä otti vielä kädestäni kiinni ja laittoi käteni laukun vetoketjun päälle. Sitten hän oli tyytyväinen. Seuraavaksi "vartija" otti toisen naisen kohteekseen ja sama ohjeistus toistui.  Itse asiassa kuljen aina juuri noin - vetoketjut kiinni ja käsi vielä vetoketjujen päällä. Kännykkä ja rahapussi ov...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Rooma ja tämän reissun viimeinen päivä

Tämän Rooman-reissun viimeinen päivä on tullut. Olen pyytänyt päästä aamiaiselle jo kello 7.00 (yleensä aamiainen on 8.00 - 9.00). Tarkoitus olisi olla ennen kahdeksaa jonottamassa Pietarin kirkkoon. Olin jonottamassa noin 7.40 ja minua ennen oli jo ihan kunnon jono. Jono liikkui nopeasti ja noin 8.30 olin kirkon sisällä. Mielestäni tämä kirkko on vaikuttava ja kaunis. Kirkon pituus on 218,7 metriä ja kirkkoon mahtuu 60 000 ihmistä. Kirkko on kupolin kohdalta noin 136,5 metriä korkea ja kupolin läpimitta on 42.56 metriä. Onneksi kirkko on iso, niin ei tule ahdasta. Kirkkoon tullessa oikealla on kuuluisa Michelangelon vuonna 1499 tekemä pietà, jossa Neitsyt Maria pitää sylissään kuollutta Jeesusta.  Kirkossa on Pyhän Pietarin patsas, jota ennen on vierailijat päässeet koskettamaan. Pietarin varpaat ovat koskettelusta kuluneet ja nyt eivät vierailijat pääse koskettamaan Pyhää Pietaria. Itsekkin olen joskus Pietarin varpaita hipaissut. Valokuvasta voi nähdä, miten oikea jalkaterä on k...
Lähetä kommentti
Lue lisää