Siirry pääsisältöön

Amritsariin

Hei, lensimme aamulla Amritsariin. Amritsar on Delhistä pohjoiseen ja lähellä Pakistanin rajaa (28 km). Amritsarissa asuun hieman reilu 1 miljoonaa ihmistä. Majoituimme keskustaan ja lähdimme heti kaupunkiin tutustumaan kävellen. Lounaan jälkeen lähdimme kohti Pakistanin rajaa. Tarkoitus oli käydä tutustumassa lippujenlaskuparaatiin. Paikalla oli paljon ihmisiä. Rajalle on rakennettu katsomot paraatia varten. Musiikki soi todella lujaa. Tapahtuman alkaessa tuli paikalle yleisön huudattaja ja kaveri osasi hommansa.  Yleisö huusi ja kiljui ohjaajan toiveiden mukaisesti. Paraatissa molemman maan sotilaat kävivät uhmakkaana kääntymässä rajalla. Hauiksia pullisteltiin, jalkoja poljettiin ja kohotettiin näyttäen vastapuolelle, että meillä on  voimaa ja uskallusta. Myös portteja paiskottiin kiinni vihaisena. Pakistanin puolella "yksijalkainen" mies tanssi hurmioituneena yleisön huudoista ja taputuksista. Hän heitti välillä kyynärsauvansa menemään ja tanssi yhdellä jalalla. Jossain kohtaa käteltiin ja lopuksi molempien maiden liput laskettiin yhdessä ja esitys oli ohi. Aika mielenkiintoiset tunteet esityksestä jäi.  

Paraatin jälkeen poikkesimme koulun urheilukentällä. Siellä oli nuoria pelaamassa jalkapalloa ja mekin saimme hetken pelata heidän kanssaan. Harmi, kun aikaa ei ollut enemmän. Olisi ollut mukava pelata vähän kauemmin ja ehtiä juttelemaan nuorien kanssa. 

Poikkesimme vielä teelle ammattiliiton toimijoiden kanssa. Meille tarjottiin teen lisäksi maistuvia pikkusuolaisia ja makeaa. Kaksi miestä halusi meille laulaa (lienee Intissa tapa, kun useammat miehet ovat meille laulaneet) ja he lauloivatkin hyvin. 😊 Mukava teehetki. Jotenkin on koko matkan aikan ollut hienoa, miten meidät on vastaanotettu. Vastaanotto on ollut aina lämmin ja meille halutaan aina tarjota jotakin. Vähintään teetä. Ja usein jotain sen kanssa. Köyhimmätkin ihmiset tarjoaa. 😊

Kolme ohjelmallista päivää jäljellä. Lauantaina kotiin. Jokainen päivä on ollut hieno ja muistorikas. Mielessä jo pieni haikeus.... Huomenna mm. tiilitehtaalle ja Kultaiseen temppeliin. Kuulostaa hyvältä - eikö vaan?


Ihmiset menossa katsomaan paraatia





Pakistanin sotilaiden näytöstä



Intian sotilaiden näytöstä



Väkeä oli paljon seuraamassa paraatia

Jalkapalloa







Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Arrivederci Roma!

Hei!  Vielä jokunen sana Rooman matkalta! Minulle on matkalla tärkeää majoituksen sijainti kaupungissa. Valitsen yleensä hotellin kaupungista niin, että kävellen pääsee keskustaan ja monelle kohteelle, joihin on tarkoitus tutustua. Olin siis Birgittalaisluostarin vierastalossa. Vierastalo oli erittäin hyvällä paikalla. Hinta oli kohtuullinen ja majoituksen palvelut minulle riittävät ja sopivat. Lisäksi palvelu oli joustavaa ja hyvää-  nunnat olivat ystävällisiä ja auttavaisia (jos oli ongelmaa). Aamiainen oli minulle riittävä - leipää, leikkeleitä, tuoremehua, jugurttia, maissihiutaleita ja kahvia. Ihanalla kattoterassilla oli mukava istuskella suunnittelemassa seuraavaa päivää sekä ihan vain istuskella katselemassa ja kuuntelemassa Rooman ääniä. Lähdin kotia kohti iltapäivällä. Maksaessani laskua minulle vielä tarjoiltiin lähtöeväät 😊 Aula Aamiainen Terassi Lähtöeväät: leipää lihatäytteellä, lasi punaviiniä 😊ja kaksi hedelmää. Minulle kerrottiin, että se on nespolo (italiaa...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Sunnuntai Roomassa

Sunnuntaina aamupäivällä kävin katsomassa, että pääsisinkö Pietarin kirkkoon lyhyellä jonotuksella. Jono oli pitkä ja en jäänyt jonottamaan.  Olin suunnitellut käyväni kirkossa, jossa on New Yorkin Waldorf Astoria-hotellin entiset kristallikruunut. Tätä kirkkoa - Santi Giovanni e Paoloa on kehuttu kauniiksi. Se sijaitsee Celion-kukkalalla lähellä Colosseumia. Lähdin metrolla kohti Colosseumia. Metroasemalla sain ohjeita "vartijalta". Minun laukkuni yksi vetoketjuista oli auki (koska join vettä ja pullo oli vielä kädessäni). "Vartija" puhui italiaa ja näytti laukkuani. En tajunnut mitään hänen puheestaan. Koska en tajunnut -hän tuli ja laittoi vetoketjun kiinni sekä otti vielä kädestäni kiinni ja laittoi käteni laukun vetoketjun päälle. Sitten hän oli tyytyväinen. Seuraavaksi "vartija" otti toisen naisen kohteekseen ja sama ohjeistus toistui.  Itse asiassa kuljen aina juuri noin - vetoketjut kiinni ja käsi vielä vetoketjujen päällä. Kännykkä ja rahapussi ov...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Rooma ja tämän reissun viimeinen päivä

Tämän Rooman-reissun viimeinen päivä on tullut. Olen pyytänyt päästä aamiaiselle jo kello 7.00 (yleensä aamiainen on 8.00 - 9.00). Tarkoitus olisi olla ennen kahdeksaa jonottamassa Pietarin kirkkoon. Olin jonottamassa noin 7.40 ja minua ennen oli jo ihan kunnon jono. Jono liikkui nopeasti ja noin 8.30 olin kirkon sisällä. Mielestäni tämä kirkko on vaikuttava ja kaunis. Kirkon pituus on 218,7 metriä ja kirkkoon mahtuu 60 000 ihmistä. Kirkko on kupolin kohdalta noin 136,5 metriä korkea ja kupolin läpimitta on 42.56 metriä. Onneksi kirkko on iso, niin ei tule ahdasta. Kirkkoon tullessa oikealla on kuuluisa Michelangelon vuonna 1499 tekemä pietà, jossa Neitsyt Maria pitää sylissään kuollutta Jeesusta.  Kirkossa on Pyhän Pietarin patsas, jota ennen on vierailijat päässeet koskettamaan. Pietarin varpaat ovat koskettelusta kuluneet ja nyt eivät vierailijat pääse koskettamaan Pyhää Pietaria. Itsekkin olen joskus Pietarin varpaita hipaissut. Valokuvasta voi nähdä, miten oikea jalkaterä on k...
Lähetä kommentti
Lue lisää