Siirry pääsisältöön

Maaseuturetki Georgiassa

Hei,
Tänään aamulla lähdimme retkelle Tbilisin ulkopuolelle. Lähdimme bussilla ja meillä oli kuljettaja ja opas. Opas kertoi tarinat venäjäksi ja ryhmämme venäjän taitaja Alla suomensi ne meille.  Ensimmäisenä kohteena oli vanha luostari Jvari (Dzvari). Luostari oli korkealla vuorella ja sieltä oli hienot näkymät kauas (kuva). Luostari oli kauniin vaatimaton. Vaikka luostariin ei ollut pääsymaksua, oli molemmin puolin porttia kerjäläisiä vaatimassa pääsymaksua.

Luostarin jälkeen lähdimme alhaalla laaksossa sijaitsevaan kaupunkiin Mtskheta (Mzeta).  Kaupunki on aikoinaan ollut Georgian pääkaupunki. Kaupungissa tutustuimme paikalliseen kirkkoon. Kirkkomatkan varrella oli myynnissä paikallisia tuotteita mm. villahuiveja, puutöitä, churchela-tankoja. Churchela-tangot ovat maukkaita ja värikkäitä hedelmämehusta ja pähkinöistä tehtyjä tankoja. Ne näyttävät kyllä kynttilöiltä. 

Jatkoimme matkaa ja kävimme toisessa luostarissa. Ohitimme matkalla suuren tekojärven ja maisemat tekojärvellä olivat hienot. Tekojärvi hohti turkoosina vuoten keskellä. Meidän oli tarkoitus käydä Kaukasus vuorella sijaitsevassa hiihtokeskuksessa, mutta hurja rankkasade sai meidät keskeyttämään matkan. Vettä satoi niin paljon, ettei pyyhkijät pystyneet pitämään tuulilasia puhtaana. Käännyimme takaisin Tbilisiä kohti. Kotimatkalla pysähdyimme autojen hautausmaalla, jossa oli neuvostoaikaiselle hallinolle aikoinaan kuuluneita autoja.

Matkalla näkyi Georgian lumoava luonto. Kuljimme serppentiiniteitä vuorille ja sitten takaisin laaksoon. Vuoret olivat muhkean metsäisiä ja vuorenrinteillä näkyi kuivuneita vuoripuroja. Vuoren rinteiden nurmi näytti monessa kohtaa  kuin golfkentän nurmelta - johtuuko kasvillisuudesta vai lehmien ja lampaiden laiduntamisesta rinteillä.  Osin rinteet olivat tiheän pensaikon peitossa. Opas kertoi, että vuoristossa elää susia.  Lammaspaimen kulki lauman kanssa etsimässä sopivaa ruokapaikkaa. 

Suomessa maa on niin tasaista, niin vuoristo tuntui minusta lumoavalta. Maaseudun elämä vaikutti verkkaiselta ja siat sekä lehmät vaeltelivat vapaina ympäriinsä. Jos tulet Tbilisiin, niin suosittelen maaseutuun tutustumista.












Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Arrivederci Roma!

Hei!  Vielä jokunen sana Rooman matkalta! Minulle on matkalla tärkeää majoituksen sijainti kaupungissa. Valitsen yleensä hotellin kaupungista niin, että kävellen pääsee keskustaan ja monelle kohteelle, joihin on tarkoitus tutustua. Olin siis Birgittalaisluostarin vierastalossa. Vierastalo oli erittäin hyvällä paikalla. Hinta oli kohtuullinen ja majoituksen palvelut minulle riittävät ja sopivat. Lisäksi palvelu oli joustavaa ja hyvää-  nunnat olivat ystävällisiä ja auttavaisia (jos oli ongelmaa). Aamiainen oli minulle riittävä - leipää, leikkeleitä, tuoremehua, jugurttia, maissihiutaleita ja kahvia. Ihanalla kattoterassilla oli mukava istuskella suunnittelemassa seuraavaa päivää sekä ihan vain istuskella katselemassa ja kuuntelemassa Rooman ääniä. Lähdin kotia kohti iltapäivällä. Maksaessani laskua minulle vielä tarjoiltiin lähtöeväät 😊 Aula Aamiainen Terassi Lähtöeväät: leipää lihatäytteellä, lasi punaviiniä 😊ja kaksi hedelmää. Minulle kerrottiin, että se on nespolo (italiaa...

Sunnuntai Roomassa

Sunnuntaina aamupäivällä kävin katsomassa, että pääsisinkö Pietarin kirkkoon lyhyellä jonotuksella. Jono oli pitkä ja en jäänyt jonottamaan.  Olin suunnitellut käyväni kirkossa, jossa on New Yorkin Waldorf Astoria-hotellin entiset kristallikruunut. Tätä kirkkoa - Santi Giovanni e Paoloa on kehuttu kauniiksi. Se sijaitsee Celion-kukkalalla lähellä Colosseumia. Lähdin metrolla kohti Colosseumia. Metroasemalla sain ohjeita "vartijalta". Minun laukkuni yksi vetoketjuista oli auki (koska join vettä ja pullo oli vielä kädessäni). "Vartija" puhui italiaa ja näytti laukkuani. En tajunnut mitään hänen puheestaan. Koska en tajunnut -hän tuli ja laittoi vetoketjun kiinni sekä otti vielä kädestäni kiinni ja laittoi käteni laukun vetoketjun päälle. Sitten hän oli tyytyväinen. Seuraavaksi "vartija" otti toisen naisen kohteekseen ja sama ohjeistus toistui.  Itse asiassa kuljen aina juuri noin - vetoketjut kiinni ja käsi vielä vetoketjujen päällä. Kännykkä ja rahapussi ov...

Rooma ja tämän reissun viimeinen päivä

Tämän Rooman-reissun viimeinen päivä on tullut. Olen pyytänyt päästä aamiaiselle jo kello 7.00 (yleensä aamiainen on 8.00 - 9.00). Tarkoitus olisi olla ennen kahdeksaa jonottamassa Pietarin kirkkoon. Olin jonottamassa noin 7.40 ja minua ennen oli jo ihan kunnon jono. Jono liikkui nopeasti ja noin 8.30 olin kirkon sisällä. Mielestäni tämä kirkko on vaikuttava ja kaunis. Kirkon pituus on 218,7 metriä ja kirkkoon mahtuu 60 000 ihmistä. Kirkko on kupolin kohdalta noin 136,5 metriä korkea ja kupolin läpimitta on 42.56 metriä. Onneksi kirkko on iso, niin ei tule ahdasta. Kirkkoon tullessa oikealla on kuuluisa Michelangelon vuonna 1499 tekemä pietà, jossa Neitsyt Maria pitää sylissään kuollutta Jeesusta.  Kirkossa on Pyhän Pietarin patsas, jota ennen on vierailijat päässeet koskettamaan. Pietarin varpaat ovat koskettelusta kuluneet ja nyt eivät vierailijat pääse koskettamaan Pyhää Pietaria. Itsekkin olen joskus Pietarin varpaita hipaissut. Valokuvasta voi nähdä, miten oikea jalkaterä on k...