Siirry pääsisältöön

Museoissa taidetta ja historiaa

Tamminiemi
Olen jo useasti halunnut käydä Tamminiemessä ja kävinkin siellä viime sunnuntaina. Tamminiemi on Amos Anderssonin valtiolle 1940 lahjoittama huvila Seurasaaren lähellä Meilahdessa. Tamminiemi toimi presidenttien Risto Rytin, Gustaf Mannerheimin ja Urho Kekkosen virka-asuntona. Museona Tamminiemi on avattu 1987. Museon sisustus on 1970-luvulta ja se on autenttisessa Urho Kerkkosen aikaisessa 1970-luvun asussa.

Olin mukana yleisöopastuksella ja talon historia tuli hyvin tutuksi. Itsekseen museon voi myös kiertää ja kassalta saa museoesitteen avuksi. Tutustuimme siis oppaan johdolla päärakennukseen, rantasaunaan sekä huvimajaan. Talo oli huvilaksi hulppean kokoinen, mutta presidentin virka-asunnoksi se tuntui pieneltä. Talo huokui historiaa ja kauneutta. Kuvat kertoo paremmin ja niitä alla. kuvat on otettu kännykällä, joten ei ihan parasta laatua. Lue lisää Tamminiemestä http://www.kansallismuseo.fi/fi/tamminiemi



Retro-TV - tulee lapsuus mieleen.


Rantasauna. Tätä voi myös vuokrata. Vuokra 3500 €

Huvimaja kalliolla.

Taidetta takan reunalla.

Hauska sattuma. Presidentin keittiössä oli samanlaisia jakkaroita kuin
meillä oli kotona. Meillä ne olivat punaisia.

Talon emäntä ja isäntä valokuvissa.

Alakerran kauniit huonekalut ja taidetta.

Presidentin työhuone.

Täällä oli presidentin tärkeät numerot ja tiedot.


Riihimäen taidemuseo

Katsoin maanantaina televisiosta ohjelmaa Helene Schjerfbeckistä ja siitä innostuneena päätin lähteä tiistaina Riihimäen taidemuseoon, jossa on useita Helenen töitä. Jotenkin hänen taide ja elämä on minua aina kiinnostanut. Kävin aikoinaan Atenuemissa katsomassa Helenen näyttelyn. En  ole mikään taideasiantuntija, vaan taidemuseoissa viihtyvä kauniita asioita rakastava ihminen.  Riihimäen taidemuseoon pääsee helposti junalla ja juna-asemalta on noin 15 minuutin kävelymatka museolle. Museo ei ole suuri, mutta käynti siellä oli mukava kokemus. Museon toisessa  kerroksessa on Helene Schjerfbedk-huone, jossa oli esillä useampia Helenen töitä mm. Atsalea, Sairaanhoitaja, 

Museossa oli myös näyttely nimeltä Taiteteilijattaret (naistaiteilijoiden mm. Ellen Thesleff, Venny Soldan-Brofeldt) esillä sekä, paperittominen puutarha-näyttely sekä Kiina-pienoisnäyttely. Museossa oli hyvä palvelu ja mukava tunnelema. Museokauppa Helenen valikoima oli monipuolinen. Vaikka olikin pieni museo oli siellä paljon katsottavaa ja suosittelen käyntiä museossa. Lue lisää Riihimäen taidemuseosta http://riihimaentaidemuseo.fi/

Villa Gyllenberg

Keskiviikkona oli vuorossa Villa Kyllenberg, joka sijaitsee Helsingin Kuusisaaressa. Villa Gyllenberg on koti- ja taidemuseo meren rannalla. Rakennus oli hieno ja se itsessään oli jo näkemisen arvoinen. Taidetta oli niin paljon, että tuli tunne ettei seinät enää riitä. Esillä oli paljon Helenen töitä esim. useita omakuvia. Esillä oli myös Edefeltin Leikkiviä poikia, Gallen-Kallelan Kerjäläispoika. Upeita teoksia ja paljon katsottavaa. Jotenkin näin Suomen juhlavuonna on erityisen hienoa tutustua näihin teoksiin ja samalla muistella Suomen historiaa. Suosittelen tätäkin museota lämpimästi lue lisää Villa Gyllenbergistä http://gyllenbergs.fi/fi/villa-gyllenberg Suosittelen myös museokortin hankkimista. Lue lisää museokortista https://museot.fi/museokortti
Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Arrivederci Roma!

Hei!  Vielä jokunen sana Rooman matkalta! Minulle on matkalla tärkeää majoituksen sijainti kaupungissa. Valitsen yleensä hotellin kaupungista niin, että kävellen pääsee keskustaan ja monelle kohteelle, joihin on tarkoitus tutustua. Olin siis Birgittalaisluostarin vierastalossa. Vierastalo oli erittäin hyvällä paikalla. Hinta oli kohtuullinen ja majoituksen palvelut minulle riittävät ja sopivat. Lisäksi palvelu oli joustavaa ja hyvää-  nunnat olivat ystävällisiä ja auttavaisia (jos oli ongelmaa). Aamiainen oli minulle riittävä - leipää, leikkeleitä, tuoremehua, jugurttia, maissihiutaleita ja kahvia. Ihanalla kattoterassilla oli mukava istuskella suunnittelemassa seuraavaa päivää sekä ihan vain istuskella katselemassa ja kuuntelemassa Rooman ääniä. Lähdin kotia kohti iltapäivällä. Maksaessani laskua minulle vielä tarjoiltiin lähtöeväät 😊 Aula Aamiainen Terassi Lähtöeväät: leipää lihatäytteellä, lasi punaviiniä 😊ja kaksi hedelmää. Minulle kerrottiin, että se on nespolo (italiaa...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Sunnuntai Roomassa

Sunnuntaina aamupäivällä kävin katsomassa, että pääsisinkö Pietarin kirkkoon lyhyellä jonotuksella. Jono oli pitkä ja en jäänyt jonottamaan.  Olin suunnitellut käyväni kirkossa, jossa on New Yorkin Waldorf Astoria-hotellin entiset kristallikruunut. Tätä kirkkoa - Santi Giovanni e Paoloa on kehuttu kauniiksi. Se sijaitsee Celion-kukkalalla lähellä Colosseumia. Lähdin metrolla kohti Colosseumia. Metroasemalla sain ohjeita "vartijalta". Minun laukkuni yksi vetoketjuista oli auki (koska join vettä ja pullo oli vielä kädessäni). "Vartija" puhui italiaa ja näytti laukkuani. En tajunnut mitään hänen puheestaan. Koska en tajunnut -hän tuli ja laittoi vetoketjun kiinni sekä otti vielä kädestäni kiinni ja laittoi käteni laukun vetoketjun päälle. Sitten hän oli tyytyväinen. Seuraavaksi "vartija" otti toisen naisen kohteekseen ja sama ohjeistus toistui.  Itse asiassa kuljen aina juuri noin - vetoketjut kiinni ja käsi vielä vetoketjujen päällä. Kännykkä ja rahapussi ov...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Rooma ja tämän reissun viimeinen päivä

Tämän Rooman-reissun viimeinen päivä on tullut. Olen pyytänyt päästä aamiaiselle jo kello 7.00 (yleensä aamiainen on 8.00 - 9.00). Tarkoitus olisi olla ennen kahdeksaa jonottamassa Pietarin kirkkoon. Olin jonottamassa noin 7.40 ja minua ennen oli jo ihan kunnon jono. Jono liikkui nopeasti ja noin 8.30 olin kirkon sisällä. Mielestäni tämä kirkko on vaikuttava ja kaunis. Kirkon pituus on 218,7 metriä ja kirkkoon mahtuu 60 000 ihmistä. Kirkko on kupolin kohdalta noin 136,5 metriä korkea ja kupolin läpimitta on 42.56 metriä. Onneksi kirkko on iso, niin ei tule ahdasta. Kirkkoon tullessa oikealla on kuuluisa Michelangelon vuonna 1499 tekemä pietà, jossa Neitsyt Maria pitää sylissään kuollutta Jeesusta.  Kirkossa on Pyhän Pietarin patsas, jota ennen on vierailijat päässeet koskettamaan. Pietarin varpaat ovat koskettelusta kuluneet ja nyt eivät vierailijat pääse koskettamaan Pyhää Pietaria. Itsekkin olen joskus Pietarin varpaita hipaissut. Valokuvasta voi nähdä, miten oikea jalkaterä on k...
Lähetä kommentti
Lue lisää