Pariisin syksy

Hei,

Syksy oli töissa melko rankka ja ennen syyslomaa tein päätöksen, että on päästävä toisiin maisemiin nollaamaan pää. Katselin vaihtoehtoja, sopivia lentoja ja päätin lähteä Pariisiin. Olen käynyt Pariisissa ennenkin, mutta viime matkastani on jo 16 vuotta. Pariisihan on turistille varsinainen aarreaitta; kauniita bulevardeja ja rakennuksia, historiaa, toinen toistaan upeampia kirkkoja, museoita ja taidetta, shoppailua ym. ihanaa.  Aikaisemmilla matkoilla olin käynyt mm. Eifffelin tornissa, Riemukaarella, Seinen risteilyllä ja Versaillesin linnassa, joten nämä jätin nyt väliin. 

Finnair lennätti minut luotettavasti ja mukavasti sunnuntaina (pari viikkoa sitten) aamupäivällä CDG:lle eli Paris-Charles-dr Gaulle-lentokentälle. Lentokentältä pääsi helposti Pariisin keskustaan Gare du Nordin asemalle  RER B-junalla. Juna-lippuja (noin 10 €) sai ostettua juna-aseman automaateista ja junamatka kestää  noin  puoli tuntia. Hotellini oli kävelymatkan päässä juna-asemalta. Hotellini oli Hotel Alane  pieni kolmen tähden hotelli. Hotelli sijaitsi kymmenennessä kaupunginosassa (arrondissement) ja oli minulle sopiva; kävelymatkan päässä minulle tärkeistä kohteista, siisti, sänky oli  hyvä ja hintaan sisältyi aamupala. Aamupala oli minulle ihan riittävä; tarjolla oli kahvia ja croissantteja 😃 Oli toki myös tarjolla leipää, leikkeleitä ja jugurttia, mutta minun ranskalaiseen aamiaiseen kuuluu kunnon kahvi ja croissantit 😄 

Hotellin aamiaishuone oli pieni, mutta viihtyisä

Croissant ja kahvi

Seine ja Eiffel

Sunnuntai-iltapäivän kävelylenkin olin ajatellut vievän minut Pantheoniin ja Luxenburgin puistoon ja lähdin matkaan aurinkoisessa kesäsäässä. Kävelin Seinen saarilla ja Dotre Damen ohi kohti Pantheonia. Pantheoniin oli noin 10 euron pääsymaksu. Pantheon paikkana oli vaikuttava ja vaati istumaan sekä hiljentymään. Matka jatkui kohti Luxembourgin puistoa. Puistossa oli sunnuntai-iltanakin ihmisiä kävelyllä ja viettämässä aikaa. Kukat kukkivat vielä kuin olisi kesä, mutta puut olivat saaneet syksyn värityksen lehtiinsä. Ihanaa vaan istua puistossa ihmisiä ja puiston kauneutta ihastellen - lepoa ja rauhaa levottomalle sielulle. Juuri tätä olin tullut hakemaan.

Kauniita katulampuja

Dotre Dame

Katulamppukello

Näkymä Pantheonilta  Eiffelille

Pantheon on vaikuttavan kokoinen ja näköinen

Luxembourgin puisto syksyisenä

Luxembourgin puisto

Louvre oli minulle tällä kertaa ihan must ja  heti matkan varattua tilasin myös liput Louvreen. Onnistuu helposti nettisivuilta  Louvren sivuilta. Jos on varma, että haluaa nähdä useamman Pariisin nähtävyyden, niin matkaoppaissa suositellaan The Paris Pass:n hankkimista. Minä en hankkinut. Olin varannut lipun maanantaiksi klo 9.00 Louvreen.Tulin ajoissa paikalle ja niin oli tulllut moni muukin. Tarinat siitä, että Pariisin suosituille nähtävyyksille on pitkät jonot, piti paikkaansa.  Louvre on jo itse rakennuksena upea ja mahtava. Se on aiemmin toiminut kuninkaanlinnana ja siellä asuneet maan hallitsijat ovat sitä laajentaneet tarpeidensa mukaan. Lasipyramidi on rakennettu 1980-luvulla museon sisäänkäynniksi ja se hehkui aamuauringossa kuin kirkas timantti - hurmaavaa. Suurin osa museokävijöistä ryntäsi suoraan Mona-Lisan luokse ja niin tein myös minäkin. Mona-Lisan luona näyttäytyi ärsyttävä nykyinen taidemuseokulttuuri  - kuvia ryhmän/parien kaikista kävijöistä yksin ja yhdessä taideteoksen kanssa - huh huh. Onneksi oli kuitenkin vielä niitäkin, jotka pysähtyivät ihan silmillä taidetta katsomaan. Louvre on sokkeloinen ja katsottavaa on mahdottoman paljon. Taiteen lisäksi kävin ihailemassa huoneistoa, jossa Napoleon III oli asunut. Louvreen menevän kannattaa suunnitella käyntinsä etukäteen Louvren nettisivuilla tai osallistua opastettuun kierrokseen.

Louvren sisäänkäynti - lasipyramidi aamun valossa

Mona-Lisa

Napoleon III asusteli täällä

Napoleon III ruokasali

Louvren lisäksi tunnetuista nähtävyyksistä kävin Dotre-Damen katedraalissa. Katedraaliin ei ole pääsymaksua, mutta jonot turvatarkastuksen vuoksi ovat joskus pitkät. Katedraali on suuri ja ruusuikkunat näyttävät upeilta. Katedraalinin kuuluu kellotorni, josta on kuulema upeat näköalat. Kellotorniin on pääsymatka ja tällä kertaa sinne oli pitkät jonot, joten en siellä käynyt.  Dotre-Dame sijaitsee Seinen toisella saarella Ile de la Citellä ja samalla saarella on myös toinen kaunis kirkko - Sainte-Chapelle. Kirkkoon oli pääsymaksu ja pitkät jonot, mutta kirkon ikkunamaalaukset (varsinkin toisessa kerroksessa) olivat upean näköiset. Suosittelen käymään ainakin jommassa kummassa, vaikka joutuisikin jonottamaan. 

Sainte- Chapelle

Kaunis portti kävelymatkan varrella

Lähellä Seinen siltoja oli kuuluisaa jäätelöä tarjoava kahvila. Aurinko paistoi ja tunsin itseni ihan ranskattareksi istuessani tyypilisillä pariisilaiskahvilan tuoleilla kahvilan ulkopöydässä. Palvelussa ei ollut valittamista. Istut pöytään, teet tilauksen ja hups - kohta pöytääsi vaihdetaan valkoinen liina (paperia, kun ollaan ulkona) tuodaan vesi, jääteloannos ja espresso kera maukkaiden suklaatryffeleiden - täydellistä. Matkaoppaissa mainostettu Berthillon jäätelo (söin suklaa- ja karamellijäätelöä) oli herkullista. Eihän se jäätelö mitään halpaa ollut - kaksi pientä palloa (pienempiä kuin Heinolan torilla 😄) maksoi noin 10 euroa ja kahvit siihen päälle. Kokemuksena oli kyllä hintansa arvoinen. 

Kahvilla kadulla - herkullista  Berthillonin jäätelöä

Tiistaiksi oli luvattu kesäisiä lämpötiloja ja auringonpaistetta, joten lähdin taidemaalari Claude Monetin kotitaloon/museoon/puutarhaan Givernyyn. Monetin koti sijaitsee Parisin ulkopuolella vajaan tunnin junamatkan päässä. Junat lähtevät  St-Lazare juna-asemalta ja liput voi tilata etukäteen netistä - lippu yhteen suuntaan Vernon-Giverny asemalle maksaa noin 10 euroa. Juna-asemalta lähtee bussi kohti Monetin taloa. Bussi maksaa 10 menopaluu. Matka juna-asemalta  Monetin kotitalolle on noin viisi kilometriä. Bussi jättää parkkipaikalle, josta on opasteet Monetin talolle. Kävelymatka Monetin talolle kestää noin kymmenen minuuttia. Matkaoppaissa puhutaan suurista määristä tutristeja, mutta lieneekö syksyn ansiota, että mielestäni museossa/puutarhassa saattoi melko rauhassa kävellä. Puutarha on se joka ehkä saa suurimman huomion - kukkia on paljon ja puutarha on hienosti hoidettu. Vaikkakin oli jo lokakuu puutarha oli täynnä kukkien väriloistoa. Sanat ei todellakaan riitä kertomaan puutarhan kauneudesta - kuvat kertokoon.... 

Givernyn-kylän taloja

Kukkia

Lisää kukkia

Ja vieläkin lisää kukkia

Lummelampi syksyisissä väreissä

Lampi oli peilityyni ja kaunis

Jokunen lumme kukki vielä lokakuussakin

Punaiset lehdet toivat värikästä kauneutta lammelle

Sisäänkäynti museoon ja puutarhaan

Matkan aikan söin lähinnä korttelikuppiloissa.  Mukavaa oli istua ulkona ja katsella paikallisia ihmisiä arjessaan sekä turistien vaellusta paikasta toiseen. Kävin kävelemässä Seinen rannoilla, Napoleon I rakennuttamilla kanavilla -  Canal Saint-Martin, Maraisissa ja kipusin jälleen kerran Montmartren kukkulalle ihailemaan Sacre-Coeurin-basilikaa sekä maisemia alas Pariisiin. Katselin kaukaa Effelin tornia, kävelin Champs-Elysees-katua, ihailin Concorde-aukiota ja Riemukaarta. Aah -ihana Pariisi. 

Näkymä alas Parisiin Montmartren kukkulalta

Sacre-Coeurin kirkko

Saint.Martinin kanava

Talon pääty

Iltaa alkaa hämärtyä Maraisin kaduilla

En tällä matkalla käyttänyt metroa, vaan kuljin kävellen. Parhaana päivänä tuli käveltyä yli 26 kilometriä. Kävely kauniissa kesäsäässä oli ihanan rentouttavaa. Kaikkia kauneuksia ei ole matkaoppaissa kerrottu ja kuvattu, vaan ne täytyy itse löytää. Toki ei kaikki ole vaan ihanaa ja kaunista Pariisissakaan. Elämän toisen puolen näki myös Parississa; kaduilla oli kerjäläisiä ja myös ihmisiä, jotka näyttivät asuvan ja nukkuvan kadulla. 

Neljä päivää Pariisissa menee taas liian äkkiä. Toisaalta Pariisia ei voi haukata kerralla, pieni pala kerrallaan on varmaan nautinnollisempaa. Pariisi syksyllä taisi olla hyvä valinta, koska turisteja ei ollut liian kanssa kuin Louvressa. Vielä paljon jäi minultakin Pariisia näkemättä ja kokematta. Matkaoppaat kehottavat opettelemaan perussanat ranskaksi ja saat parempaa palvelua. Juu, olen samaa mieltä -kyllä kannattaa opetella bonsoirit, merciit ja sìl vous plaitit ja toivottavasti seuraavalla kerralla jo vähän enemmän.  Au revoir Paris - à bientôt 😍 

Näkymä Louvren sisältä kohti Tulleriesín puistoa