Siirry pääsisältöön

Nizza 2025 osa 1

Hei ja taas matkalle! 
Olin Nizzassa kolme yötä marraskuussa viikolla 46. Tämä matka oli minulle edullinen ja selitys siitä tähän alkuun. Kevään 2025 Lontoon matkallani sain aamulla tekstiviestin Finnairilta; jossa kysyttiin voinko siirtää lähtöäni kaksi tuntia myöhemmäksi? Jos suostuisin, saisin lahjakortin. Myöhäisempi lento sopi minulle hyvin ja sain lahjakortilla maksettua lennot Nizzaan. Olen käynyt Nizzassa neljä vuotta sitten ja olen siitä tänne blogiini kirjoittanut.

Aikainen herätys, kun lento lähti 7.30. Lento kesti vajaan kolme ja puoli tuntia. Olin siis jo aamupäivällä aurinkoisessa Nizzassa. Sain hotellihuoneen heti ja pian olinkin jo ulkona kävelemässä kohti rantaa. Hotelli oli hyvällä paikalla ja rantaan oli noin 10 minuutin kävelymatka. Lämpöä oli noin 20 astetta. Rannalla oli paljon ihmisiä istumassa, syömässä eväitä, uimassa ja aurinkoa ottamassa. Hyvähän siinä on ihmisen istuskella, katsoa kauniita maisemia ja kuunnella aaltojen pauhua.

Ranta ☀️




Jatkoin matkaani vanhoja jälkiä pitkin kohti satamaa Port Lympiaa. Rannassa on suuria veneitä, monivärisiä taloja ja upeita vuoren rinteitä. Suosittelen tutustumaan ja tiedoksi, että raitiotievaunulla (L2-linja) pääsee tänne myös. Jatkoin matkaani vanhan kaupungin pienille viehättäville kujille.



Päiväkahvin jälkeen päätin lähteä Marc Chagallin museoon. Sinne oli hotellilta kävelymatka ja kiva oli kävellä sekä ihmetellä kukkivia kasveja ja syksyisiä puita sekä kiemurtelevia katuja.  Mäkisessä Nizzassa tuli vastaan muutamat portaatkin (kaikkia en muistanut kuvata).





Museossa oli tarkat turvallisuustarkastukset - laukut tarkastettiin ja metallinilmaisimen läpi käveltiin ennen sisäänpääsyä. 

Chagallin tauluista monet olivat kovin värikkäitä ja tauluissa oli paljon pieniä yksityiskohtia. Yhdessä taulussa riitti siis paljon katsomista - alla pari esimerkkiä. Tykkäsin ja suosittelen museossa käymistä.




Palasin takaisin keskustaan ja ilta jo hämärtyi. Tieni vei kauniin keskustan kautta jälleen rannalle.

Massenan  aukio (Place Massena)

Massenan aukion valopatsaat ”syttyvät” iltaisin. Patsaita on seitsemän ja niiden värit vaihtuvat. Tekijä on espanjalainen Jaume Plensa.

Ranta illalla.


Näihin kuviin ja tunnelmiin päättyi ensimmäinen päivä. Seuraavana päivänä oli vuorossa San Remo ja Ventimiglia. Kuvia ja kirjoituksia myöhemmin.
Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Arrivederci Roma!

Hei!  Vielä jokunen sana Rooman matkalta! Minulle on matkalla tärkeää majoituksen sijainti kaupungissa. Valitsen yleensä hotellin kaupungista niin, että kävellen pääsee keskustaan ja monelle kohteelle, joihin on tarkoitus tutustua. Olin siis Birgittalaisluostarin vierastalossa. Vierastalo oli erittäin hyvällä paikalla. Hinta oli kohtuullinen ja majoituksen palvelut minulle riittävät ja sopivat. Lisäksi palvelu oli joustavaa ja hyvää-  nunnat olivat ystävällisiä ja auttavaisia (jos oli ongelmaa). Aamiainen oli minulle riittävä - leipää, leikkeleitä, tuoremehua, jugurttia, maissihiutaleita ja kahvia. Ihanalla kattoterassilla oli mukava istuskella suunnittelemassa seuraavaa päivää sekä ihan vain istuskella katselemassa ja kuuntelemassa Rooman ääniä. Lähdin kotia kohti iltapäivällä. Maksaessani laskua minulle vielä tarjoiltiin lähtöeväät 😊 Aula Aamiainen Terassi Lähtöeväät: leipää lihatäytteellä, lasi punaviiniä 😊ja kaksi hedelmää. Minulle kerrottiin, että se on nespolo (italiaa...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Sunnuntai Roomassa

Sunnuntaina aamupäivällä kävin katsomassa, että pääsisinkö Pietarin kirkkoon lyhyellä jonotuksella. Jono oli pitkä ja en jäänyt jonottamaan.  Olin suunnitellut käyväni kirkossa, jossa on New Yorkin Waldorf Astoria-hotellin entiset kristallikruunut. Tätä kirkkoa - Santi Giovanni e Paoloa on kehuttu kauniiksi. Se sijaitsee Celion-kukkalalla lähellä Colosseumia. Lähdin metrolla kohti Colosseumia. Metroasemalla sain ohjeita "vartijalta". Minun laukkuni yksi vetoketjuista oli auki (koska join vettä ja pullo oli vielä kädessäni). "Vartija" puhui italiaa ja näytti laukkuani. En tajunnut mitään hänen puheestaan. Koska en tajunnut -hän tuli ja laittoi vetoketjun kiinni sekä otti vielä kädestäni kiinni ja laittoi käteni laukun vetoketjun päälle. Sitten hän oli tyytyväinen. Seuraavaksi "vartija" otti toisen naisen kohteekseen ja sama ohjeistus toistui.  Itse asiassa kuljen aina juuri noin - vetoketjut kiinni ja käsi vielä vetoketjujen päällä. Kännykkä ja rahapussi ov...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Rooma ja tämän reissun viimeinen päivä

Tämän Rooman-reissun viimeinen päivä on tullut. Olen pyytänyt päästä aamiaiselle jo kello 7.00 (yleensä aamiainen on 8.00 - 9.00). Tarkoitus olisi olla ennen kahdeksaa jonottamassa Pietarin kirkkoon. Olin jonottamassa noin 7.40 ja minua ennen oli jo ihan kunnon jono. Jono liikkui nopeasti ja noin 8.30 olin kirkon sisällä. Mielestäni tämä kirkko on vaikuttava ja kaunis. Kirkon pituus on 218,7 metriä ja kirkkoon mahtuu 60 000 ihmistä. Kirkko on kupolin kohdalta noin 136,5 metriä korkea ja kupolin läpimitta on 42.56 metriä. Onneksi kirkko on iso, niin ei tule ahdasta. Kirkkoon tullessa oikealla on kuuluisa Michelangelon vuonna 1499 tekemä pietà, jossa Neitsyt Maria pitää sylissään kuollutta Jeesusta.  Kirkossa on Pyhän Pietarin patsas, jota ennen on vierailijat päässeet koskettamaan. Pietarin varpaat ovat koskettelusta kuluneet ja nyt eivät vierailijat pääse koskettamaan Pyhää Pietaria. Itsekkin olen joskus Pietarin varpaita hipaissut. Valokuvasta voi nähdä, miten oikea jalkaterä on k...
Lähetä kommentti
Lue lisää